perjantai 22. tammikuuta 2010

Hyvästi Theseus!

Theseus 16.1. 2008- 21.1. 2010
Toinen gerbiileistämme kuoli eilen illalla. Joku oli jättänyt terraarion kannen raolleen ja Theseus oli päässyt kiipeämään ulos. Kissat olivat huomanneet gerbiilin lattialla ja käyneet kimppuun. Vanhempi pojista löysi Theseuksen eteisen lattialta päättömänä.
Täällä on illalla ja tänään itketty aikalailla.
Jottei toinen gerbiili Nasu jäisi yksin, kävimme ostamassa eläinkaupasta kaksi uutta gerbiiliä. Niille ei ole vielä annettu nimiä. Toivottavasti ne tottuvat hyvin toisiinsa.
Pojilla on jo myös parempi mieli.

perjantai 8. tammikuuta 2010

Perjantai

Kävin eilen hakemassa auton Jyväskylästä. Lähdin kotoa jo puoli yhdeksältä ja olin takaisin puoli seitsemältä. Pelotti aika lailla lähteä yksin ajamaan sen ojaanajon jälkeen, mutta onneksi kaikki meni kuitenkin ihan hyvin. Olen iloinen siitä, että meillä on taas auto käytössä. On ollut jotenkin orpo olo kun on tottunut liikkumaan autolla vapaasti.

Muuten ei ole tapahtunut mitään erityistä. Poikien ollessa koulussa olen vain lukenut ja nukkunut. Ahdistus yrittää iskeä kyntensä minuun, mutta vielä ainakin olen välttynyt isommilta paniikeilta. En vain jaksa tehdä mitään.

Pojilla on kaveri yökylässä. Nyt ne katsovat jotain elokuvaa telkkarista. Aiemmin illalla käytiin pizzat Kotipizzasta. Pojilla tuntuu olevan hauskaa.

maanantai 28. joulukuuta 2009

Helpotusta

Aamupäivällä soitti korjausmies Jyväskylästä. Autosta ei näillä näkymin ole mennyt muuta kuin ne etuvanteet ja jotain pohjamuovia. Hieman helpotti oloa. Nyt on toivoa päästä omalla autolla kotiin.

Vaari siirrettiin joulupäivänä Mänttään aluesairaalaan ja toipuu hyvin.

torstai 24. joulukuuta 2009

Lisää draamaa

Saimme eilen kuulla vaarini saaneen aamulla sydäninfarktin. Hänelle oli tehty pallolaajennus ja vointi kohtalainen. Isä on käynyt jo katsomassa häntä. Äsken soitti nuorempi siskoni ja kertoi että hänen tyttöystävänsä autoon oli murtauduttu viime yönä.

Muuten aatto on mennyt hyvin. Toivottavasti jatkuukin rauhallisissa merkeissä. Nyt odottelen joulusaunaan pääsyä. Ihme ja kumma on jonkinlainen joulumieli löytänyt tiensä tännekin.

Hyvää ja rauhallista joulua kaikille!

tiistai 22. joulukuuta 2009

Suuri helpotus ja iso ärsytys

Tänään ei ole ollut mikään hyvä päivä.

Eilen lähdimme kotoa ennen puoltapäivää joulun viettoon Tampereelle. Alkuosa matkasta meni ihan hyvin vaikka keli ei ollutkaan paras mahdollinen. Neljän maissa lähestyimme Jämsää, kun yhtäkkiä huomasin ajavani pitkin ojan pohjaa. Sain auton pysähtymään ja pääsimme kömpimään ulos. Auto oli vinossa pitkin ojansivua. Näkyvissä oleva vaurio oli vääntynyt etuvanne. Paikalle pysätyi toinenkin auto. Sain soitettua hinausapua paikalle. Kävelimme poikien kanssa läheiselle huoltoasemalle odottamaan Jyväskylästä tulevaa hinausautoa. Soitin isälleni Tampereelle ja pyysin häntä tulemaan hakemaan meitä. Shellillä odottelimme aikamme ja hinausautonkuljettaja tuli sinne meidän automme jo kyydissään. Purimme tavarat ja hinausauto lähti kuljettamaan autoa Jyväskylään korjaamolle. Toinenkin etuvanne oli vääntynyt, peltiosat näyttivät vahingoittumattomilta ja alustan vaurioista ei voinut nähdä mitään. Pienen lisäodottelun jälkeen isä tuli paikalle ja pääsimme jatkamaan matkaa.

Tänään olen soittanut vakuutusyhtiöön ja autokorjaamolle. Auton tarkemmista vaurioista en vielä tiedä mitään, koska korjaamolla eivät olleet ehtineet vielä katsoa mitään. Odottelenkin täysin epätietoisena vakuutustarkastajan ja korjaamon yhteydenottoa ja tietoa onko auto korjattavissa vai meneekö se lunastukseen.

Helpotus siitä, ettei mitään vakavampaa sattunut on suuri. Kävimme isän kanssa katsomassa tapahtumapaikkaa. Melko pitkän matkan auto oli pitkin ojaa ajanut. On ollut lähellä ettei auto ole kellahtanut katolleen tai kyljelleen. Tai etten ajautunut ojan sijasta vastaantulevien kaistalle tai muuta. Vieläkään en osaa sanoa miten kaikki oikein tapahtui. Olo on vieläkin aika säikähtynyt. Pojat eivät säikähtäneet vaan olivat muuten vaikuttuneita. Onneksi kaikki tapahtui ihmisten ilmoilla eikä pimeällä korpitaipaleella. Onneksi-juttujen listää voisi jatkaa aika pitkälle.

Tänään suurin osa ajatuksista on kiertänyt tapahtumaa. Eniten on mietityttänyt auton kohtalo. Auto on kuitenkin meille aika välttämätön. Toivon että sen pystyisi korjaamaan. Epätietoisuus on ärsyttävää. Kaikki suunnitelmat joulun ajaksi ovat menneet uusiksi. En tiedä koska ja millä me pääsemme menemään kotiin.

Ei ole kovin jouluiset fiilikset.

keskiviikko 16. joulukuuta 2009

Joulunalusaikaa

Joulu lähestyy ja minä olen kadottanut joulumieleni. Suoritan jotenkin konemaisesti joulunodotukseen liittyviä kuvioita. Aikaa tuntuu olevan kaikkeen liian vähän. Kirjoittamiseenkaan ei tunnu jäävän aikaa. Jos mulla edes löytyisi sanoja. Tekemistä on kuitenkin ollut ihan oikeasti paljon, mutta nyt alkaa hieman helpottaa.

Urasuunnittelukurssi loppui viime viikkoon. Kaikkinensa oli hyvä kurssi. Hyödyllinenkin varmaan. En osaa sitä niin tarkkaan arvioida. Minua harmittaa etten silloin joskus vuosia sitten tullut käyneeksi tälläistä kurssia. Olisin voinut säästää itseäni muutamilta turhilta ja vääriltä ratkaisuilta. En tosin tiedä oliko näitä kursseja silloin, mutta kuitenkin.

Eilen olin nuoremman pojan koululla joulujuhlassa. Oli ihan hieno tilaisuus.

torstai 19. marraskuuta 2009

Valvomista

Pitkästä aikaa valvon taas yöllä. Tällä kertaa väsymys ei ole vielä saanut sellaisia mittasuhteita, etteikö tästä yöllisestä rauhasta pystyisi nauttimaan. Jos ei olisi normaaliin elämään kuuluvia päivärutiineja, valvoisin varmasti enemmänkin öisin. Kuuntelen tässä samalla kuulokkeilla musiikkia ja lueskelen. Vielä kun ei tarvitsisi aamulla nousta aikaisin.

Tällä viikolla on ollut mukavia työharjoittelupäiviä. Tekemistä on ollut ihan sopivasti. Asiakkaita tosin olisi voinut olla enemmän. En vieläkään oikein tiedä olisiko tälläisestä minulle "uraa" enemmänkin. Nyt olen tykännyt. Koulutusta pitäisi hankkia lisää, jotta hommassa voisi aivan oikeasti jotain tehdä. Toisaalta moni muukin homma vaikuttaa kiinnostavalta. Viime vuosien koulutus- ym. kokeilut ovat ainakin tuoneet selväksi jotain mitä en halua tehdä. Olen aina ihmetellyt ihmisiä, joilla on ollut selvä visio omista haluistaan ja jotka suoraviivaisisesti ovat suunnitelmiaan toteuttaneet. Minusta ei siihen ole. Toisaalta haluaisin jollain lailla jalkani työelämän oven väliin. Jo rahan takia. Ei ole kiva elää tällä tavalla kädestä suuhun. Ja kun liikaa rupean miettimään. nousevat mieleen kummittelemaan kaikki eläkeasiat ja muut tulevaisuuteen liittyvät jutut. Ei liene kovin terveellistä liikaa miettiä kaikkea. Ahdistus vain alkaa nostaa päätänsä.

Ensi viikolla minulla on aika psykiatrille. Tarkoitus olisi vähitellen ruveta purkamaan tätä massiivista lääkitystä. Toisaalta on helpotus päästä jossain vaiheessa irti tästä elimistöä häiritsevästä ja vieläkin pieniä sivuvaikutuksia omaavasta lääkityksestä. Toisaalta pelottaa, se pärjäänkö minä kuitenkaan ilman.

Poikien kouluilla on taas tulossa joulumyyjäisiä. Pitäisi keksiä jotain askartelua tai muuta kivaa juttua sinne. Jos en keksi mitään hauskaa ja helppoa tekemistä, täytyy kai leipoa jotain. Sehän se olisi perinteinen vaihtoehto. Ja sitten me äidit ostamme toistemme tekemiä leivonnaisia. Sekinhän se taitaa olla perinteistä. Muutenkin houkuttelisi askarrella kaikenlaista. Joitain jouluun liittyviä juttuja onkin tekeillä, mutta sattuneesta syystä niistä ei voi julkisesti kirjoittaa. Pehmeitä paketteja kuitenkin on luvassa.

Pitäisiköhän sitä yrittää nukkua vielä hieman tällekin yölle, että jaksaisi huomennakin olla virkeä.