Lisääntyvät lemmikit

Tiistaista lähtien meillä on ollut kaksi mustaa kissaa. Kissan hankinnasta on ollut puhe jo jonkun aikaa. Tiistaina mummi luki lehdestä kahdesta hyvään kotiin luovutettavasta 7 kk vanhasta tyttökissasta. Mummihan soitti sinne ja keskustelimme asiasta. Päätöksenä oli käydä katsomassa kissoja. Niinpä sitten kävimme katsomassa ja tulimme kissojen kanssa kotiin. Tytöt ovat varsin suloisia. Toinen on jo kotiutunut täysin ja toinen vielä hieman arastelee uutta kotia. Kuvassa on Silkki, jota nuorempi poika haluaisi kutsua Sisuksi. Ujomman kissan nimi on Iso-Musta.

Pelkoja ja toiveita

Kävin tänään taas siellä kunntoutuspsykologilla. Keskusteltiin siitä työtoimintaan menosta. Olen nyt päättänyt lähteä siihen. Vielä pitää olla yhteydessä paikkaan ja sopia käytännön asioista. Asioiden pitäisi olla sillä selvät. Toivon totisesti, että nyt ei tule mitään mutkia matkaan. Olen nyt saanut itseni asennoitumaan sinne menoon. Olisihan se jonkinlaista kokemusta ja ainakin vaihtelua arkeen.

Minulla on tunne, että pitäisi taas kerran tietää mikä sitä oikein haluaisi isona olla. Mutta kun en vieläkään tiedä. Ennen sairaslomaa olin opiskelemassa kolmatta ammattia itselleni. Nyt tuntuu siltä, etten niiden opintojen pariin halua palata. En vain osaa sanoa mitä muutakaan haluaisin tehdä. Toisaalta olen viime vuosina opiskellut niin paljon, että mielelläni tekisin jotain muuta välillä niin paljon kuin opiskelusta pidänkin. Mutta mistäpä sitä työpaikan tempaisisi tähän hätään, enkä toisaalta ole varma jaksaisinko täysipäiväisesti työelämässä. Toivoisin työkokeilun vähän selvittävän näitäkin asioita. ( Tai oikea termihän tässä tapauksessa on terapeuttinen työtoiminta. Menen sekaisin kaikista näistä termeistä.)

Nyt aivan muihin asioihin. Mummi on kovasti hankkimassa tähän taloon kissaa. En oikein tiedä mitä mieltä olla asiasta. Sekin on niin toisaalta tai toisaalta juttuja. Kai se kissan hankkiminen on enemmän kiva juttu. Saanyt nähdä tuleeko siitä kuitenkaan mitään.

Kuntoutuspsykologilla käynnin jälkeen kävin vähän kaupungilla kiertelemässä. Minulla ei ollut mitään erityistä ostettavaa. lopulta ostin pari uutta dvd:tä ja pari kirjaa. Molempia olisi ollut aivan riittävästi ennestäänkin. Katselin myös paria syntymäpäivälahjaa, mutta en vielä löytänyt mitään oikein lahjaksi sopivaa.

Ei vielä kevättä

Joka puolella hehkutetaan kevään tuloa. Näillä leveyksillä on ainakin täysi talvi vielä. Minusta tuntuu, että olen juuri oppinut ja tottunut talven olemassa oloon. Heti pitäisikin odottaa kevättä. Mikä kiire ihmisillä on aina eteenpäin? Miksei voi elää rauhassa sitä vuodenaikaa mitä eletään?
Kävin tänään marketissa ruokaostoksilla ja silmäilin hieman vaatteita. Vaateostoksilla etenkin huomaa vuodenaikojen vaihtumisen ennenaikojaan. Ärsyttää.

Uusia tuulia

Kävin eilen tutustumassa paikkaan, minne olisin mahdollisesti menossa mukaan työtoimintaan. Hommat sinänsä ei vaikuttaneet miltään unelmahommilta, mutta tärkeintä kai siinä olisikin päästä pois kotoa neljän seinän sisältä. Nyt pitäisi päättää haluanko sinne vai jonnekin muualle. Homma alkaisi aika nopeaan tahtiin ja itse saisi määrittää monenako päivänä siellä kävisi. Vaikuttaa sellaiselta, mitä olen mielessäni ajatellut. Silti pelottaa aivan älyttömästi. Uusi paikka ja uudet ihmiset. Pelko jonkinlaisesta vielä suuremmasta luuserinleimasta. En tiedä enää edes mitä pelkään ja mitä pitäisi pelätä. Muutos on aina pelottava.

Kai minä tähän lähden. Toivon, että tästä olisi apua elämän normalisoitumiseen. Toisaalta olen nyt jo useita vuosia painiskellut tämän masennuksen ja uupumuksen kanssa, että siitä on tullut minulle normaali olotila. En enää muista millaista oli silloin, kun elämässä oli ns. kaikki hyvin.

Räkäistä arkea ja lomamuistoja

Viime viikkoinen loma oli kyllä todella tarpeeseen. Oli ihanaa syödä monta kertaa päivässä valmiista pöydästä, miettiä vain mennäkö hiihtämään vai uimaan ja olla vaihteeksi lomalla muuallakin kuin sukulaisten nurkissa. Sain olla totaalisen irti kaikesta tästä arjen pyörityksestä.

Kotiinpaluun jälkeen olen kärvistellyt aivan kamalassa flunssassa. Nyt on ensimmäinen päivä kun ajatus kulkee edes jotenkuten. Toinen poika on sairastanut myös ja nyt näyttää siltä ettei nuorempikaan tule säästymään taudilta.

Jotenkin ahdistaa tämä elämä taas. En saa otetta mistään.

Talvisia touhuja

Poika vietti synttäreitä monta päivää, vaikka virallinen merkkipäivä oli vasta eilen. Torstaina kävi koulukavereita ja lauantaina kahvitimme isovanhempia. Minun vanhempani Tampereelta olivat myös täällä viikonlopun. Kävimme heidän kanssaan ravintolassa syömässä.

Tänään olemme lähdössä reissuun. Hain meille sellaista lomatukea ja saimme sen. Tarkoítus on uida, hiihtää ja syödä valmiista pöydästä. Toivottavasti on hauska matka.