Unettomuutta

Pitkästä aikaa menossa on uneton yö. Olen torkkunut ja herännyt lukuisia kertoja ja nyt tuntuu etten saa nukuttua enää yhtään. Niska ja hartiat ovat jäykät ja kipeät. Ajatukset kiertävät huolestunutta kehää. Ilmeisesti pojan huomiset kaverisynttärit ja viikonlopun isovanhempien kahvitus hermostuttaa sen verran. Sekä tietysti aina mielessä pyörivät raha-asiat ja tulevaisuus.

Päivällä sain itseni pitkästä aikaa päivänvalon aikana ulos. Nappasin kameran mukaani ja räpsin muutamia kuvia. Kuva ei ole mitenkään hyvä, mutta minusta siitä näkee kävelyretken tunnelman. Oli tosi hienoa kävellä melkein lämpimältä tuntuvassa auringonpaisteessa.

Päivään mahtui myös annos pelkoa ja jännitystä. Pojat pääsivät koulusta molemmat yhdeltä. Vanhempi tuli ajallaan, mutta nuorempaa ei näkynyt. Ensin ajattelin pojan jääneen tukiopetukseen, vaikka siitä yleensä ilmoitetaankin etukäteen. Aika kului kuitenkin eikä poikaa kuulunut. Arvelin pojan menneen jonkun kaverinsa luo. Yleensä hän on käynyt siitä sanomassa kotona. Pojan puhelin oli tietysti jäänyt kotiin. Aloin jo huolestua oikeasti. Mielessä kävivät kaikki mahdolliset kauhukuvat, mitkä olisivat voineet käydä toteen. Äidinsydän väpättäen ehdin jo soitella pojan kavereillekin, kun tämä sankari tulee neljän maissa kotiin. Hän oli todellakin ollut kaverin luona ja oli kuulemma sanonut siitä aamullakin. Minulla ei ole siitä minkäänlaista muistikuvaa. Pikkuisen saarnasin pojalle. Olin kuitenkin todella iloinen ja helpottunut pojan kotiinpaluusta.

Aika kuluu nyttenkin. Inhottaa valvoa näin, kun tiedän, että huomenna pitää olla valppaana ja virkkuna koko päivän eikä aikaa päiväuniin ole. Yritän taas asettua sänkyyn ja saada unenpäästä kiinni.

Synttärit ja muuta touhua

Nuoremmalla pojalla on synttärit tällä viikolla. Minusta tuntuu hurjalle, että poika täyttää jo kahdeksan. Minne ihmeeseen katosi se äidin pikkuvauva? Aika rientää eteenpäin hurjaa vauhtia nykyisin.

Synttärikemut pitäisi jaksaa järjestää. Ei kyllä huvittaisi tippaakaan. Toisaalta ei ne nyt niin kovin työläät ole, kun vain saisi aloitetuksi. Yhtenä iltana tulee kavereita ja viikonloppuna kaikki isovanhemmat.

Keventely on lähtenyt ihan kivasti käyntiin. Toivottavasti selviän myös synttäriherkuista kunnialla.

Loppuviikko kului jotenkin masentavissa tunnelmissa. Vanha tuttu ahdistuskin nosti välillä päätänsä. Varmaan asiaan vaikutti se terapiatyöpaikkaan tutustumisen peruuntuminen. Lisäksi huomasin unohtaneeni nuoremman pojan puheterapian. Sääkin oli suorastaan inhottavan ihana enkä tietenkään saanut itseäni raahattua pihalle.

Tänään on kuitenkin ollut ihan mukava päivä, vaikka en saanutkaan siivottua aivan niin kuin olin suunnitellut. Kävimme kuitenkin poikien kanssa uimassa, mikä on aina mukavaa.

Tehtävä

Kävin joku aika sitten kuntoutuspsykologin juttusilla. Siellä on tarkoitus pohdiskella valintoja ammatin ja koulutuksen suhteen. Sain sieltä kotitehtäväksi miettiä 20 asiaa, joita teen mielelläni. Aloin pohtia tehtävää tosissani. Sain hätinä 15 mieleistä asiaa paperille. Yllättävän vaikea tehtävä, kun sen ottaa vakavasti. Mielenkiintoista oli myös kuunnella psykologin tulkintaa tehtävästä.

Harmittaa

Tänään sain tietää, että tälle viikolle sovittu tapaamisaika työterapiapaikkaan on siirretty. Harmittaa aika tavalla. Olin niin varautunut siihen etukäteen. No, ei voi mitään.

Muuten päivä on sujunut tähän asti ihan hyvin. Olo on ollut kohtalaisen virkeä. Nyt odottelen poikia koulusta. Anoppi tulee tänne myös ja sitten lähdemme ostamaan yhdessä suksia toiselle pojalle. Anoppi lupasi maksaa ne syntymäpäivälahjaksi. Illalla on vielä jumppa, joten on tässä ihan mukaviakin asioita tälle päivälle tiedossa.

Rento viikonloppu

Pitkästä aikaa viikonloppu on mennyt sutjakkaasti. Viime yönä pojilla oli kaveri yökylässä ja sen jäljiltä tämä päivä on sujunut mukavasti. Illalla kävimme porukalla uimahallissa, mikä on aina mukavaa. Huomenna olemme menossa kylään anoppilaan. Sekin on pitkästä aikaa ihan kivaa.

Ensi viikolle on sovittu aika tutustumiskäynnille yhteen mahdolliseen terapeuttisen työn paikkaan. Ja jos se ei vaikuta kiinnostavalta on paikkoja muitakin. Pitkästä aikaa olisi ihan kiva tehdä jotain muutakin kuin olla kotona. Samalla näkisin vähän mikä sitä voisi kiinnostaa tulevaisuudessa ja miten sitä jo jaksaa tehdä jotain.

Parempi päivä

Tänään on selvästi parempi päivä tiedossa. Pojat meni kumpikin kouluun yhdeksäksi ja se tarkoitti meille kaikille hieman pisempiä unia. En tiedä riittikö se reilu puolituntia, mutta nyt en ole tuntenut sellaista painostavaa väsymystä ja pakkoa mennä nukkumaan kuin yleensä.

Liityin eilen Keventyjiin. Painoa on taas kertynyt niin paljon, että itselläkin on raskas olo. Olen aiemminkin pudottanut painoa jonkun verran Keventäjien systeemillä, joten tuttua touhua on.
Pikkuisen epäilyttää laihdutuksen sujuminen tämän masennuksen keskellä, mutta sen tiedän ettei tämän ruhon raahaaminen auta mielialaa tippaakaan.

En vain jaksa

Nuorempi poika ei suostunut lähtemään kouluun. En ymmärrä mitä sen kanssa pitäisi tehdä. Nyt tuntuu muutenkin olevan itsellä huono päivä tulossa. Väsyttää, mutta ei voi vain pelkästään nukkua. Varsinkin kun se yksi on kotona.



Eilen meillä kävi lastensuojelusta sosiaalityöntekijä. Olemme hankkimassa pojille tukihenkilöä tai tukiperhettä, jossa pojat voisivat vierailla silloin tällöin. Jos se hieman helpottaisi minunkin elämääni. Ja pojille voisi olla hyväksi nähdä perhe-elämää, jossa on molemmat vanhemmat mukana kuvioissa. Vierailu sujui kaikenkaikkiaan ihan mukavasti.



Verikokeiden tulokset sain tällä viikolla. Veriarvot olivat muuten ihan hyvät, mutta maksaarvo oli hieman koholla. Se johtunee luultavasti näistä päälääkkeistä. Seuraavalla lääkärikäynnillä pitää ottaa asia kuulemma puheeksi.

Valokuvaamisesta

Joskus olin hyvinkin innostunut valokuvaamisesta. Olen käynyt muutaman kurssin perinteisten mustavalkoisten valokuvien tekemisestä. Olen kuvannut paljon sen jälkeen kun 11-vuotiaana sain oman kameran. Kuvasin kaikenlaista, perhettä ja koulussa kavereita. Välillä kuvasin vähemmän, mutta lasten synnyttyä innostuin kuvaamisesta taas enemmän. Pari vuotta sitten ostin itselleni digikameran ja tietokoneen kovalevy on täyttynyt erilaisista kuvista. Parhaimmat otokset olen teettänyt paperikuviksi. Olen halunnut opetella kuvankäsittelyä, mutta en ole saanut aikaiseksi perehtyä siihen syvemmin. Tänään oli ulkona hieno sää, mutta en saanut itseäni ulos. Huomasin myös, että kamera on ollut joulusta saakka ilman virtaa. Laitoin kameran akun lataukseen ja päätin jatkaa kuvaamista ahkerammin kuin viime aikoina. Jospa tälläinen mieleinen tekeminen piristäisi mieltä muutenkin. Voisin sitten joskus laittaa joitakin kuvia tännekin.

Kuvan enkeli on Tampereen Kalevankankaan hautausmaalta.

Alavireisyyttä

Ulkona olisi tosi hieno talvipäivä. En vain saa itseäni liikkeelle. Mitään muutakaan en saa tehtyä. Haluaisin vain kaivautua peiton alle tiiviimmin ja antaa kaiken vain olla. Pojat tulee kuitenkin kohta koulusta ja sitten minun pitää jaksaa taas olla äiti.

Nuorempi poika on koetellut hermoja viime aikoina. Pojilla on ollut koulussa uimahallikäyntejä. Nuorempi poika, joka tavallisesti on varsinainen vesipeto, ei jostain syystä halua mennä koulun kanssa uimaan. Hän on jääräpäisimpiä ihmisiä, joita tunnen, joten melkoista vääntöä on ollut yrittää saada poika kouluun. Aina en siinä edes onnistu. Muutenkin hän on ollut tavallista hankalampi viime aikoina. Läksyjen tekokaan ei suju ilman äitiä. Autanhan minä, mutta joka päivä ei jaksaisi. Vanhemmalla pojalla on onneksi nyt menossa vähän rauhallisempi kausi.

Unohdin aivan, että sainhan minä jotain tehtyä tänäänkin. Kävin verikokeessa. Työvoiman palvelukeskuksen kautta pääsin terveystarkastukseen ja sieltä sain lähetteen näihin verikokeisiin. On ihan mielenkiintoista saada tietää tulokset. En muistaa koska, minusta on otettu yhtä tarkka tutkimus.