Kesäloman alku

Monta päivää on taas mennyt niin tohinassa, ettei kirjoittamiselle ole jäänyt yhtään tilaa. Torstain ja perjantain aamupäivät olin töissä pyörittelemässä muovinkappaleita oikeisiin asentoihin. Torstaina käytin mummia ostoksilla ja ostimme puoliksi pojille jätti trampoliinin. Sen kokoamiseen meni oma aikansa. Eräs poikien kavereista jäi meille yöksi. Perjantaina alakoululaisilla oli Suomen suven avaus-laulajaiset ja koulupäivä alkoi vasta puoli neljältä. Minäkin lähdin jo viiden aikaan Laulurinteelle katsomaan tapahtumaa. Lauantaina aioin siivota, mutta aika pieneksi jäi tulos. Koululla oli aamulla kevätjuhla. Pojilla riitti kavereita kokeilemassa trampoliinia. Käytin mummia ostamassa kesäkukkia. Kävimme poikien kanssa Rossossa syömässä luluvuoden loppumisen kunniaksi. Tänään pojilla oli taas pari kaveria. Aamupäivällä laitoin mummin puolella ruokaa. Täällä on ollut tänään todella kuuma päivä ja pojat keksivät iltapäivällä tahtovansa uimaan. Minulla ei ollut mitään sitä vastaan, joten komensin pojat autoon ja ajoimme rannalle. Pojat uivat, minä en edes aikonut. Illalla kävimme vanhemman pojan kummitädin luona tämän valmistujaiskahveilla.

Säpinää on siis riittänyt. Toivoisin jatkossa joukkoon myös hieman rauhallisempia päiviä. Muuten minulla alkaa pinna kiristyä uhkaavasti ja sitten ei ole kivaa enää kenelläkään. Myös jatkuva kesäsuunnitelmista kyseleminen ärsyttää. En ole jaksanut paneutua suunnitelmien tekoon. Sitä paitsi onhan tässä jo aika paljon ohjelmaa, kun pojat käyvät kerran viikossa tekemässä tukihenkilön kanssa jotakin ja minä käyn siellä tukitöissä. Ja minulla on vielä se terveyskurssikin menossa.

Huomisesta on tulossa taas puuhakas päivä. Pojilla on illalla se tukihenkilötapaaminen. Minun pitää istuttaa ne kesäkukat ja aion aloittaa kunnon siivouksen teon. Todennäköisesti pojilla käy jokunen kaverikin. Huuh.

Tihutöitä

Kissat olivat viime yönä riehaantuneet mummin puolella. Usein on näkynyt pieniä jälkiä öisistä leikeistä, mutta mitään isompaa vahinkoa ne eivät ole aiemmin saaneet aikaan. Mummi oli mennyt aamulla olohuoneeseen verhoja aukaisemaan ja huomannut vahingon tapahtuneen. mummilla oli sivupöydällä maljakossa juurtumassa jukkapalmun alku. Yön aikana kissat olivat onnistuneet kaatamaan maljakon. Vesi oli valunut suoraan pöydän vieressä olleen sähköpianon päälle ja siitä lattialle. Mummi kuivasi lattian ja valutteli pianosta suurimman osan vedestä pois. Nyt minä olen jo ehtinyt viedä pianon huoltoon. Saa nähdä tuleeko siitä enää kunnollista. Harmillinen juttu, mutta toisaalta hymyilyttää kissojen temput.

Kuvassa Sisu makoilee astiakaapin lasihyllyllä.

Tuomet kukkivat jo

Eilen olin sitten ensimmäistä päivää siellä terapeuttisessa työtoiminnassa. Paikkana ja kokemuksena vaikuttaa mielenkiintoiselta. Itse työ on melkoista ruuvinpyöritystä, eikä vaikuta kovin kiinnostavalta, mutta ei raskaaltakaan. Olen nyt aika positiivisella mielellä sen suhteen. Saa vain nähdä miten pojat saavat aikansa kulumaan sillä aikaa. Toisaalt ei tämä "työ" ole kuin neljä tuntia kahdesti viikossa.

Tänään aloitettiin poikien kanssa kesäliikuntakausi. Kävimme pelaamassa minigolfia. Oli ihan hauskaa, kukaan ei suuttunut ja kaikki saivat kohtalaisia tuloksia. Rata olisi voinut olla paremmassakin kunnossa, mutta huonommillakin radoilla on joskus tullut pelattua.

Palloilukeitaalta kotiin ajaessa huomasin tuomien kukkivan. Tuomenkukat liittyvät mielessäni aina alkukesään, joten täytyy sanoa kesän tulleen.

Haikea kevätyö

Nuoremmalla pojalla on siitepölyallergia. Silmiä kutittaa ja olo on lääkkeistä huolimatta vähän kehno. Toivottavasti kissat eivät ala missään vaiheessa aiheuttamaan oireita. Olemme kaikki kiintyneitä niihin. En halua ajatella, että niistä pitäisi luopua pojan allergian takia. Huolestunut mieli kerkiää kehitellä kaikenlaisia mielikuvia samalla kun toinen pyörii sängyssä saamatta unta huonon olon vuoksi.

Kävimme tänään kylässä vanhemman pojan kummisedän ja tämän nykyisen vaimon luona. Kummisedällä ja minulla oli joskus jonkunlaista suhteenpoikasta ilmassa. Se loppui tämän nykyisen vaimon ilmestyessä kuvioihin. Senkin jälkeen on siis kuitenkin pysytelty hyvissä väleissä. Joskus siellä käynnin jälkeen on ollut vähän haikea olo, että jos asiat olisivat menneet toisin niin... Nyt sellaista ei tullut.

Kahden vanhemman perheissä kyläilyt aiheuttavat myös haikeaa oloa. Haikeus ehjästä perheestä on toisenlaista kuin haikeus parisuhteesta. Sellaiseen perhe-elämään kuin minulla oli mieheni kanssa ei ole paluuta. Parisuhteessa voin kuvitella vielä joskus olevani.

Miehen kuoleman jälkeen meni pitkä aika ennenkuin miehet alkoivat kiinnostaa missään mielessä. Pari huonosti päättyneen yrityksen jälkeen halut olivat jälleen vähäiset. Aloitin opiskelun ja huomasin, ettei minulla ollut aikaa miehille. Sitten päälle änkesi tämä masennus ja tukahdutti kaiken muun alleen. Masennuksen suhteen tunnen olevani jo paremmalla puolella ja olenkin huomannut välillä katselevani miehiä sillä silmällä. Ongelmana on vain se, etten juuri liiku missään missä mahdollisen uuden miesystävän voisi tavata. Enkä enää osaisikaan hoidella mitään tutustumiskuvioita. Toisaalta mistäpä sen tietää mitä tuleman pitää silläkin rintamalla.

Yksinäisyydestä kärsin välillä ja joskus toivottomuudesta. Jotenkin olen kuitenkin tähän olooni tottunut. On vaikea kuvitella, miten uuden ihmissuhteen saisi sovitelluksi elämäänsä. Yksin olo ei ole minulle mikään peikko. Minulla ei ole halua saada toista ihmistä rinnalleni vain siksi, että sellainen pitäisi olla.

Nyt on hyvä hetki olla. Valvoa kaikessa rauhassa, juoda siideriä ja kuunnella Nina Simonea kevätyössä.

Kesää kohti

Nautin vihertyvästä luonnosta. Ja lämmöstä silloin kun sitä on.

Tänään kävin kalamarkkinoilla vanhemman pojan kanssa. Ihan mukavaa. Söimme kalalautasen puoliksi ja töllistelimme ihmisiä ja myytäviä tuotteita. Nuorempi jäi mieluummin kotiin pelaamaan tietokoneella. Muuten pojat ovat olleet viime aikoina kiitettävästi ulkona. Naapurin pikkutytöt ovat saaneet jättitrampoliinin viikko sitten. Nyt meilläkin puhutaan kovasti trampan hankkimisen hyvistä puolista. Minä en ole niin vakuuttunut. Tiedän muutamia aika vakavia trampoliinitapaturmia. Mutta toisaalta olisihan siinä pojille hyvää liikuntaa ja niin pois päin. Joten saa nähdä onnistuvatko pojat puhumaan minut vielä ympäri.

Kävimme kurssin kanssa viime keskiviikkona kampaajalla ammattikoululla. Olen yrittänyt totutella uuteen 15 cm lyhyempään tukkaan, mutta outoa on vieläkin. Varsinkin harjatessa tukka tuntuu loppuvan kesken. Peilikuvaan olen tyytyväinen.

Keväisiä mietteitä

Vietän hiljaiseloa. Ensi viikolla on taas kurssiviikko, jolloin tulee oltua sosiaalisempi. Nautin kevään tulon katselusta ja tunnen samalla tuttua keväistä levottomuutta. Elämä on jossain muualla ja minä vain jumitan paikoillani.

Kuntoutustuki jatkuu kesän yli. Pitäisi pikkuhiljaa miettiä, että mitä sitten. Opiskelun jatkaminen ei houkuta yhtään. Tunnen, ettei minulla ole nyt voimia sille suunnalle. Eikä kyllä kiinnostustakaan. Jotain siis pitäisi keksiä. En jaksa tällä hetkellä hirveästi luottaa TYP:in apuunkaan.

Mietin miksi ihmeessä minä välitän niin paljon ulkopuolisten ihmisten sanomisista ja ajatuksista? Luulisi, että tällä iällä ja elämänkokemuksella siitä olisi jo päässyt pois. Ikuinen kiltteys taitaa taas nostaa päätään. Kun ei ole ikinä saanut, voinut tai uskaltanut haluta mitään itselleen, on vaikea yhtäkkiä alkaa haluamaan asioita. Minun on vaikea edes unelmoida mitään mistään. Nurkan takaa vaanii ainainen epäonnistumisen pelko ja toisten halveksunta.

Tauolta

Jostain syystä olen ollut kirjoittamatta jonkun aikaa. On kuin ei olisi ollut mitään sanottavaa kenellekään. Ja kun on jonkun aikaa kirjoittamatta alkaa aloittaminen tuntua aina vain vaikeammalle. Sanat on kerta kaikkisesti olleet kateissa. Yritän verrytellä pikkuhiljaa.

Mitä sitten olen tehnyt? Olen viettänyt tavanomaista hiljaiseloa. Vanhemmalla pojallakin oli synttärit. Olen ollut kaksi jaksoa työkykyä elvyttävällä kurssilla, mikä on ollut mielenkiintoista ja kivaa. Olen välillä uppoutunut lukemaan intensiivisesti, mitä en pahimman masennusajan aikana pystynyt tekemään.

Tänään on vappupäivä. On aurinkoista ja lämmintä. Kävimme yhdessä poikien kanssa kaupungilla ihmettelemässä vappuhulinoita. Eilen grillasimme ensimmäisen kerran tänä vuonna. Elämä näyttää vaihteeksi ihan mukavalta.