Syyskuun viimenen ilta

Joku tunti sitten täällä satoi aika tavalla rakeita. Maa tuli valkoiseksi ja talviseksi. Vieläkin on rippeitä jäljellä. Minun piti käydä autolla toimittamassa yksi asia ja samalla muistui mieleen myös talviautoilun ilot.

Toivottavasti talvi ei aivan vielä tule. Nyt haluaisin nauttia syksystä.

Kurssilla olemme opiskelleet ATK:ta. Aika paljon tuttuja juttuja. Välillä turhauttaa istua koneen ääressä ja edetä hitainpien tahtiin. Meillä on mahdollisuus suorittaa tietokoneen ajokortteja. Ajattelin suorittaa ainakin @-kortin. Olisi jotenkin selvempi kuvata omaa osaamistaan jonkun tietyn suorituksen osaavana kuin selitellä käyneensä kaikenlaisia koulutuksia. Huomenna pitäisi kertailla ja tehdä harjoituskokeita. Mitenkähän se onnistuu, kun kuulemma meiltä viedään osa koneista toiselle paikkakunnalle.

Tulevaisuus mietityttää kovasti. Nyt alkaa kurssin työharjoitteluosio lähestyä ja harjoittelupaikkaa pitäisi kysyä. Jotain ajatuksia tämä kurssi on selvittänyt, mutta paljon on hämärän peitossa.

Syyspäiväntasaus

Tänään on syyspäiväntasaus. On kai pikkuhiljaa totuttava syksyn tuloon lämpimistä ilmoista huolimatta. Aamulla kaivelin syystakin komerosta. Puut ovat huomaamatta vaihtaneet väriään punaisiksi ja keltaisiksi. Pidän tästä vaiheesta syksyä. Kylmistä öistä ja vielä lämpimistä päiviksi ja ennenkaikkea väreistä.

Olen aloittanut jo talvisen neulomakauden. Joululahjatkin ovat jo mielessä.

Kurssipäivä

Kirjoittelen tätä kurssin ruokatauolla. Tämä päivä on mennyt mukavasti. Meillä on ATK:ta ja me "edistyneemmät" saamme tehdä tehtäviä omaan tahtiimme. Pari edellistä päivää onkin ollut melkoista takkuamista. Maanantaina meni puoli päivää ennen kuin saimme kaikille toimivat koneet ja muutenkin tokki koko homma. Eilen kurssipaikalla oli sähköt poikki puoleenpäivään asti eikä loppupäiväkään sujunut kovin hyvin. Onneksi aamupäiväksi keksittiin muuta puuhaa ettei mennyt aika hukkaan.

Pääsääntöisesti olen ihan tykännyt kurssista. Olen jotain uusia ajatuksia saanut ammatillisten suunnitelmien suhteen, mutta ne ovat vielä mietinnän asteella.

Eilen olin vapaaopiston jumpalla. Siella oli mukavaa. On tosi hauska päästä kerran viikossa kunnolla liikkumaan. Meillä on vielä mukava ja asiansa osaava vetäjä. Vetäjästä riippuu paljon niin jumpassa kuin muutenkin.

Jääkiekkoa ja muuta pientä

Kävin perjantaina poikien kanssa katsomassa paikallisen jääkiekkojoukkueen peliä. En ole itse mitenkään erityisen kiinnostunut jääkiekosta, mutta täytyy myöntää kokemuksen olleen ihan mielenkiintoinen. Enimmän aikaa seurasin peliä ihan kunnolla, mutta yleisön seuraaminen oli myös mielenkiintoista. Alkuvaiheessa, kun näytti pelin voittaminen mahdolliselta, yleisö eli hyvin pelin mukana. Häviön näyttäessä yhä todennäköisemmältä alkoi yleisökin hiipua. Parasta hupia oli seurata parin meidän takana istuneen miehen kommentointia. He olivat ainakin omasta mielestään asiantuntijoita ja tiesivät kaiken paremmin kuin muut.

Muuten on viikonloppu sujunut rauhallisissa merkeissä. Eilen nukuin pitkästä aikaa päivällä. Oli koko päivän mahdottoman väsynyt olo. Tänään olen ollut selvästi virkeämpi. Olen lukemiseenkin pystynyt keskittymään hyvin.

Pojilla on ollut kavereita käymässä. Taas. Välillä kyllästyttää ainainen poikien nurkissa pyöriminen. Ihmetyttää myös miten jotkut vanhemmat antavat lastensa olla liesussa tuntitolkulla.

Ensimmäinen kurssiviikko

Ensimmäinen kurssiviikko on nyt takana. Minun täytyy sanoa, että kurssi on tähän asti ollut ihan positiivinen kokemus. Meitä kurssilaisia on kaksitoista, neljä miestä ja kahdeksan naista. Ikä- ja kokemusjakauma on melkoisen vaihteleva. Se, että ihmisillä on erilaisia kokemuksia, tuo lisää mielenkiintoa kurssiin. Ohjaaja on myös mukava ja ihan asianosaavan oloinen.

Olemme tehneet kaikenlaisia persoonallisuustestejä ja ammatin valintatestejä. Osa tuntuu vähän hömpältä, mutta osa taas on ollut hyvinkin osuvia. Vielä en ole saanut mitään idealamppua pääni päälle syttymään, mutta toivon saavani kurssilta jotain apua. Kurssiin sisältyy myös harjoittelujakso jossain työpaikassa. En ole vielä keksinyt minne haluaisin työharjoitteluun. Atk-taitoja tulemme myös harjoittelemaan ja suoritamme jonkun tietokoneen ajokorteista. Se on mielenkiintoista. Tähän asti saamani opetus on ollut varsin vaihtelevaa, enkä ole suorittanut näitä kortteja.

On ollut jännä huomata, miten väsyneempi olen ollut tällä viikolla kuin yleensä. On tietysti huomioitava pelkkä paikoillaan olo, mutta kyllä oman persoonallisuuden kaiveleminenkin voi väsyttää. Juttelin asiasta muutaman kurssilaisen kanssa ja he olivat huomanneet saman asian.

Tänään koettiin illalla aikamoinen yllätys. Mummin tytär miehineen oli tulossa tänne Espoosta. He tulivat aikanaan ja heillä oli 3,5 -vuotias pojantyttärensä mukanaan. Tyttö on meidän poikien pikkuserkku. Mummi ja me muut tietysti olimme aivan ällikällä lyötyjä ja ilostuimme suuresti. Illalla ehdimme jo leikkiä piilosta. Saa nähdä mitä kaikkea ehdimme vielä yhdessä tehdä.

Sateinen sunnuntai

Ulkona sataa vettä kaatamalla. Ei näytä siltä, että pääsisi tänään kunnolla ulos. Pojilla on kavereita kylässä. Pojat rakentaa legoista huvipuistoa ja samalla muistelevat omia huvipuistokokemuksia. On hauska huomata, etteivät pojat ole vielä liian isoja leikkimään ja että innostuvat muustakin kuin erilaisista peleistä.

Sängyllä odottaa kasa puhtaita pyykkejä kaappiin viikaamista. Sitä saavatkin odottaa. Istun mieluummin tässä koneella kirjoittaen ja kuunnellen musiikkia.

Viime yönä tuli taas valvottua ja pyöriskeltyä sängyssä. Väsytti kauheasti, mutta en vain pystynyt nukkumaan. Unenpätkät mitä näin olivat sekavia ja täynnä pelottavia asioita. Onneksi tänään on sunnuntai ja olen pystynyt nukkumaan päivällä univelkaa pois. Mitään isompaa en kuitenkaan jaksa ajatella.

Saunapuhtaita ajatuksia

Lauantai-illan ratoksi vaihdoin blogiin uuden pohjan. Joskus nämä viikonloppuillat ovat niin tyhjiä. En tiedä mitä oikein keksisin tekemistä itselleni. Saunassa on käyty. Pojat katsovat telkkarista Selviytyjiä. Minulla ei ole mitään tekemistä.

Viikonloput ovat monesti pahoja yksinäiselle ihmiselle. Minulle on ainakin jäänyt jostain mielikuva, että viikonloput ovat jotain odottamisen arvoista aikaa. Harmonista ydinperhe-elämää tai ilonpitoa ystävien kesken tai romanttisia hetkiä kahden rakkaan kanssa. Siis kyllähän mä tiedän ettei se sellaista ole aina kaikilla muillakaan. Joskus on vain niin katkera olo.

On niin ikävä sitä toista jota ei enää ole.

Tämä päivä

Tänään oli sitten viimeinen päivä tukitöissä. On jotenkin haikea olo lopettaa siellä. Minusta tuntuu siltä, että juuri olen oppinut tuntemaan siellä ihmiset ja hommat. Viihdyin siellä ihan hyvin ja koen siitä olleen itselleni hyötyäkin. Sääli, että kyseistä työmuotoa ollaan ajamassa alas säästösyihin vedoten.

Vanhemman pojan kanssa käytiin koulun jälkeen silmälääkärissä. Pojalla pienenä on todettu joku sidekudosheikkousoireyhtymä. Siihen voi liittyä muutoksia silmissä. Siihen liittyen olemme käyneeet vuosittain keskussairaalassa silmälääkärillä. Tälläkään kertaa ei löytynyt onneksi mitään poikkeavaa. Alkavaa likinäköisyyttä oli vähän, mutta onneksi niin lievänä, ettei silmälaseja ainakaan vielä tarvita.

Pojilla on pari kaveria kylässä. Äsken olivat ulkona ja nyt tulivat sisälle pelikoneen äärelle. Illalla on tarkoitus mennä katsomaan jääkiekkoa.

Kokousta ja muuta elämää

Toissailtana oli koulun vanhempaintoimikunnan ensimmäinen kokous. Jännitti vähän mennä. Eipä olisi tälläkään kertaa kannattanut. Kokous sujui normaalien kokousrutiinien puitteissa. Vältyin tulemasta valituksi mihinkään virkaan. Mielenkiintoinen ilmiö oli, että kaikki vanhempien edustajat olivat naisia. Isiä eivät näemmä lasten koulun toiminta kiinnosta.

Olen sitten alkanut jännittää maanantaina alkavaa kurssia.

Muutenkaan minulla ei ole mikään erityisen hyvä olo. Mieliala on ollut pari päivää taas hieman alavireisempi. Tekemisten suhteen olen ollut veltto ja saamaton. Tänään varsinkin on ollut väsynyt päivä. Nukuinkin aika paljon aamupäivällä. Ja taustalla huono omatunto muistuttelee koko ajan tekemättömistä töistä.