Tänään oli sitten viimeinen päivä tukitöissä. On jotenkin haikea olo lopettaa siellä. Minusta tuntuu siltä, että juuri olen oppinut tuntemaan siellä ihmiset ja hommat. Viihdyin siellä ihan hyvin ja koen siitä olleen itselleni hyötyäkin. Sääli, että kyseistä työmuotoa ollaan ajamassa alas säästösyihin vedoten.
Vanhemman pojan kanssa käytiin koulun jälkeen silmälääkärissä. Pojalla pienenä on todettu joku sidekudosheikkousoireyhtymä. Siihen voi liittyä muutoksia silmissä. Siihen liittyen olemme käyneeet vuosittain keskussairaalassa silmälääkärillä. Tälläkään kertaa ei löytynyt onneksi mitään poikkeavaa. Alkavaa likinäköisyyttä oli vähän, mutta onneksi niin lievänä, ettei silmälaseja ainakaan vielä tarvita.
Pojilla on pari kaveria kylässä. Äsken olivat ulkona ja nyt tulivat sisälle pelikoneen äärelle. Illalla on tarkoitus mennä katsomaan jääkiekkoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti