Lomaa arjesta

Eilen ajettiin poikien kanssa toiselle puolelle Suomea minun vanhempieni luo. Täällä oli heti tuttu kotoinen hösellys odottamassa. Porukoitten luona sitä taantuu itsekin lapseksi jälleen. Olo on kuin olisi lomalla arjesta. Eihän tätä täällä oloakaan iänkaiken kestäisi, mutta nyt on mukava olo. Olen onnistunut jättämään ahdistuksen kotiin ja toivon totisesti, ettei se tänne löydä.

Suunniteltua ohjelmaa on jo monelle päivälle. On mukava tunne tietää, että edessäpäin on jotain mukavia tapahtumia. Kunhan vain jaksaisi kaiken.

Joulusta selvitty

Joulunpyhät ovat takana päin. Kaikki meni ihan hyvin. Joulua vietettiin miesvainajan sukulaisten parissa. Järjestelyt toimi. Antamistani lahjoista pidettiin ja itsekin sain muutaman mukavan lahjan. Pojat olivat tyytyväisiä, kun saivat olla kotona ja saivat mieleisiään lahjoja. Tunnelma oli ehkä minun makuuni hieman turhan hieno, pdän enemmän rennommasta menosta. Sunnuntaina olemme lähdössä toiselle puolelle Suomea minun vanhempieni luo.

Kaiken pitaisi olla siis aivan hyvin. Silti ahdistuksen pitkät, laihat sormet yrittävät takertua sisimpääni. Inhoan taas itseäni. Inhoan sekä turvonnutta ruumistani että päättämätöntä ja epävarmaa mieltäni.

Jouluhösellys hellittää

Poikien joululoma alkoi eilen. Molemmat ovat varsintyytyväisiä loman alkamiseen. Onhan se heilläkin rankka syksy takana. Nyt onkin harvinaisen pitkä joululoma, kun koulut alkavat vasta 7.1.

Oma viikkokin on ollut melko kiireinen. Oli pari tapaamista, toinen liittyy tulevaisuuteen ja toinen mielenterveystoimistossa. Siivottukin on. Nyt vain pitää saada järjestys ja siivo pidettyä yli joulun. Viimeisetkin lahjat on tehty ja hankittu. Pipareita pitäisi leipoa kolmannen kerran, mutta muuten jouluvalmistelut alkaa olla hyvällä mallilla. Tänään kävin kukkakaupasta joulukukkia. Nyt voi joulu tulla tähän huusholliin.

Draamaa

Perjantaina menin nukkumaan kymmenen jälkeen. Lueskelin sängyssä jonkun aikaa. Makuuhuoneeseen kuukuu hyvin ohi ajavien autojen äänet. Joku auto kuului ajavan todella lujaa ohi ja sitten kuului paukahdus. Auto jatkoi kuitenkin matkaa yhtä enkä minäkään kiinnittänyt siihen enempää huomiota. Lauantaina olin aamulla mummin luona juttusilla, kun huomasin ikkunasta jotain. Poikien hiekkalaatikon luona oli oudon paljon risuja. Katsoin tarkemmin ja huomasin hiekkalaatikon olevan rikki. Katsoin tarkemmin ja huomasin renkaanjäljet pihalla. Auto oli ajanut suoraan meidän pihan läpi. Matkalla oli mennyt yksi pensas säpäleiksi, hiekkalaatikko rikki ja nuoren pihlajan päälle oli ajettu. Kauhistelimme tietysti aikamme tapahtumaa. Yhdistin kuulemani äänet tapahtumaan. Emme kuitenkaan osanneet oikein tehdä mitään. Minä kävin kuvaamassa vahingot ja raivaamassa jälkiä.

Sunnuntaina mummi luki lehdestä, että lähistöllä oli ajettu autolla postilaatikoita nurin. Mummi soitti poliisille ja sieltä käytiinkin kyselemässä tarkemmin. Ilmeisesti kyseessä oli sama kuski. Tarkemmin poliisit eivät olleet kertoneet. Olin poikien kanssa kyläreissulla juuri silloin.

Olen vieläkin hieman järkyttynyt tapahtumasta. Miten kukaan voi ajaa sillä tavalla suoraan toisen pihan halki. Kuski tuskin on ollut selvin päin, mutta luulisi törmäyksen edes muuttaneen ajolinjaa. Onneksi liikkeellä ei ole ollut muita ihmisiä eikä se kuski ole törmännyt talon nurkkaan, mikä oli aika lähellä.

Myyjäisissä ja muuta joulun odotusta

Eilen oli poikien koululla joulumyyjäiset. Toisen pojan luokan pöytään askartelin joulukortteja ja toisen pöytään leivoin. Ensimmäisen kerran osallistuin näin suuritöisesti, mutta kun nyt tätä joutoaikaa oli. Minun tuli käytyä koululla useampikin kerta. Ensin vein ennen myyjäisten alkua tavarat sinne. Sitten kävin hakemassa isomummin sinne. Pojat oli kotona yhden kaverin kanssa kotona eivätkä halunneet lähteä mukaan. Kun tulin kotiin innostuivat pojatkin myyjäisistä. Isommat pojat halusivat lähteä kahdestaan eivätkä huolineet nuorempaa mukaansa. Tälle tuli moisesta niin paha mieli, että minun oli lähdettävä käyttämään häntäkin koululla. Pojilla oli hauskaa myyjäisissä ja minustakin oli mukava huomata omien tuotteiden menneen kaupaksi. Ikävä kyllä ei voitettu kinkkua arpajaisissa.

Viime sunnuntaina kävin nuoremman pojan kanssa paikallisten käsityöyrittäjien myyjäisissä. Ihan kiva siellä oli käydä. Käsityötuotteita en ostanut, mutta poika ihastui karpalojauheeseen. Tällä viikolla on sitten syöty jogurttia karpalojauheen kanssa. Täytyy sanoa, että se on hyvää.

Olen taas enemmän virittäytynyt joulun odotukseen. Viime viikonloppuna leivoin pipareita, jotka on jo melkein syöty. Täytyy tänä viikonloppuna leipoa lisää ja koota kasaamista odottava piparkakkutalo. Tänään paketoin poikien ollessa koulussa useamman paketin. Sekin on ihan mukavaa puuhaa. Ja kai sitä täytyy alkaa ajattelemaan joulusiivoustakin. Se ei olekaan niin mukavaa, mutta hyvä tehdä jotain joka tapauksessa.

Viikonloppu ahdistaa

Kohta selvitty taas yksi viikonloppu. Päällisin puolin kaikki on sujunut ihan hyvin. Eilen leivoin pipareita, syötiin mummin luona ja katseltiin linnanjuhlia. Tänään kävin toisen pojan kanssa joulumyyjäisissä. Silti sisällä velloo tavallista isompi ahdistuksen pyörre. Kyseenalaistan päätöksiäni, niin tehtyjä kuin tekemättömiä. Tunnen taas ympäristön paineet niskassani. Kaikki pelottaa.

Monesta suunnasta painostetaan tekemään päätöksiä. En minä osaa. Miten oletetaan, että pystyn tekemään mitään päätöksiä tulevaisuudesta, kun näen menneisyyden sarjana huonoja valintoja ja erehdyksiä.

Taas yksi vuosipäivä

Huomenna tulee tasavuosia siitä, kun tapasin edesmenneen mieheni ensimmäisen kerran. Jotenkin nämä tietyt vuosipäivät saavat surun pintaan. Koen päässeni miehen kuolemasta ainakin pinnalta katsoen yli, silti sisällä on olemassa kipu, joka joskus nousee esille. Minulle mieleen jäävät helposti tapahtumien päivämäärät, siksi pystyn jo kokemuksella ennustamaan tietyt ajankohdat surulle. Suru voi nostaa itsensä esiin muulloinkin, täysin ennustamatta.

Jotenkin on ollut taas muutaman päivän alavireisempi olo. On kai niin, että kun välillä on aina parempiakin päiviä, tuntuvat masennuksen päivät pahemmilta kuin ne oikeasti ovatkaan. Kun muistelen omaa oloani vuosi sitten, ei tästä nykyisestä alakukosta voi puhua edes samalla kertaa. Olo on jo kuitenkin kohentunut niin paljon.

Eilen olisi ollut yksi virallinen tapaaminen. Jännitin sitä etukäteen. Olin järjestänyt päiväni sen mukaan, että tapaamisessa menisi etukäteen sovittu aika. Olin paikalla hyvissä ajoin ja odottelin. Toinen tavattavista oli paikalla, mutta ei tiennyt mitään minun asiastani. Kävi ilmi, että tapaamisen aikaa oli siirretty ilman, että minulle oli ilmoitettu mitään. Kovastihan he pahoittelivat ja minä vain myöntelin. Jälkeenpäin on ärsyttänyt tosi paljon. Ensinnäkin asian hoito siirtyi nyt monella viikolla ja toiseksi tunnen oloni jotenkin tyhmäksi. Olisin voinut jotenkin osoittaa oman harmistumiseni sen hymistelyn sijasta. Pitääkö ihmisen olla niin loputtoman kiltti, ettei osaa sanoa harmistumistaan ja tuntee siitä olonsa jälkeen päin loputtoman tyhmäksi?

Jotain taikaa

Joulukalentereissa on jotain taikaa. Pojat, varsinkin nuorempi, ovat varsin aamu-unisia ja äreitä herättyään. Nyt on toisin. Molemmat, erityisesti nuorempi, suorastaan hyppäävät sängystä katsomaan joulukalenteria. Olisipa tälläinen ihme tarjolla muulloinkin kuin joulun aikaan, mutta siitä täytyy nauttia edes nyt.

Joulukuu

Joulukuu on saapunut kuin varkain. Olen pikkuhiljaa tehnyt jo jonkun aikaa jouluvalmisteluja. Lahjojen hankintakin on hyvällä mallilla. Silti huomaan alkavani ahdistua joulusta. Haluaisin pitää joulun aika pienimuotoisena, mutta aina on otettava huomioon muitakin ihmisiä. Toisaalta olen kyllä jouluihminen, joten väsään kaikenlaista ihan mielelläni. Kunhan pojat ovat isompia haluaisin varioida joulua enemmänkin. Nyt joulun sujuminen tuttujen kuvioiden mukaan on pojille tärkeää.

Perjantaina oli nuoremmalla pojalla koulussa ensimmäinen arviointikeskustelu. Se meni aikalailla odotusten mukaisesti. Äidinkieli tuottaa vaikeuksia eikä koululla ole resursseja tukea lasta enempää. Pojalla on jo muutenkin vaikeuksia puheen- ja kielenkehityksessä. Saa nähdä mihin tässä oikein vielä päädytään