Eilen ajettiin poikien kanssa toiselle puolelle Suomea minun vanhempieni luo. Täällä oli heti tuttu kotoinen hösellys odottamassa. Porukoitten luona sitä taantuu itsekin lapseksi jälleen. Olo on kuin olisi lomalla arjesta. Eihän tätä täällä oloakaan iänkaiken kestäisi, mutta nyt on mukava olo. Olen onnistunut jättämään ahdistuksen kotiin ja toivon totisesti, ettei se tänne löydä.
Suunniteltua ohjelmaa on jo monelle päivälle. On mukava tunne tietää, että edessäpäin on jotain mukavia tapahtumia. Kunhan vain jaksaisi kaiken.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti