Marinaa

Kyllä voi joskus omat lapset ärsyttää. Ja niiden kaverit. Varsinkin vanhemmalla pojalla on paljon kavereita, jotka usein on meillä käymässä. Tänään ensimmäinen kaveri tuli yhtä matkaa pojan kanssa koulusta ja kohta tuli toinen. Pojilla tuntuu suurin huvi olevan pleikkapelien pelaaminen. Sitähän sitten harrastetaan porukalla. Pelikone pitää kauheaa mäiskettä, joka kuuluu jokapuolelle. Jos joku kaveri lähtee niin kohta tulee toinen tilalle. Meidän pojat eivät ehdi käydä muualla, kun joku on koko ajan meillä. Ja läksyjen teon laitakin on vähän niin ja näin. Pahimmillaan toinen on kavereineen pleikalla ja toinen tietokoneella. Silloin mulle yleensä riittää ja välillä tulee sanottua turhan kovasti. En vain kestä sitä kamalaa mökää ja tunnetta ettei voi olla omassa kodissaan rauhassa.

Talvi on tullut

Lunta on ollut maassa melkein viikon. Välillä näytti siltä kuin se sulaisi pois. Lumen tulo on piristänyt ainakin minun mieltäni kaiken pimeyden jälkeen. Talvikausi on nyt avattu myös ulkoilun merkeissä. Olimme eilen ja tänään kirkon mäellä pulkkailemassa. Eilen keli oli mitä parhain. Tänään pyrytti lunta oikein kunnolla, mutta ei se poikien menoa haitannut.

Pitkästä aikaa nyt on hyvä viikonloppu.

Käsitöistä ja askartelusta

Käsillä tekemisessä on jotain todella rauhoittavaa. Olen tehnyt käsitöitä aikaisemminkin, mutta nyt sairaslomalla olen löytänyt ne tavallaan uudestaan. Välillä oli monta vuotta etten tehnyt juuri mitään käsilläni. Minulla oli koko ajan niin kiire ja paljon tekemistä, että unohdin kaikenlaisen rentouttavan tekemisen. Eli ei mikään ihme, että ajoin itseni tähän kuntoon. Käsitöiden iloa en haluaisi enää unohtaa.

Parasta käsitöissa ja askartelussa on tekeminen, se että saa jotain konkreettista aikaiseksi. Minusta käsillä tehden saavuttaa parhaimmillaan sen paljon puhutun flow-tilan. Silloin kun kaikki sujuu ja ajatukset ovat keskittyneet käsillä olevaan työhön ja toisaalta ulottuvat kaikkialle.

Tästähän tuli varsinainen käsityön ylistyslaulu, mutta minulle käsityöt ovat tällä hetkellä merkittävä ilon ja tyydyksen lähde. Viime aikoina olen askarrellut joulukortteja. Yritin ottaa niistä kuviakin tänne laitettavaksi, mutta kuvat eivät oikein onnistuneet. Eilen sain vihdoin valmiiksi hartiahuivin, jota olen pidemmän aikaa neulonut televisiota katsellessa. Huivi tuli tarpeeseen; tässä koneella istuessa vetää ikkunasta niskaan ja selkään ja nyt huivi lämmittää mukavasti.

Aika kuluu

Päivät matelevat toistensa ohi. En saa tartuttua asioihin. Konkreettisia asioitakin olisi paljon. Minun pitäisi siivota ja laittaa Kelaan menemaan papereita ja vaikka mitä muuta. En vain jaksa tehdä mitään. En jaksa ajatella tulevaisuutta paria päivää pidemmälle. Sekin on jo parannusta entiseen.

Ja sitten ihmiset vielä tivaavat sitä, mitä oikein haluan elämässäni tehdä. Minun kuulemma pitäisi jo osata päättää omista asioista itse. Ei se masennus minnekään makaamalla lähde vaan töitä tekemällä, sanovat nämä ihmiset. Kaikillahan on joskus vaikeaa ja pitää vain ottaa itseään niskasta kiinni niin kyllä se siitä. Argh!

Vanhempi poikakin on toista päivää kotona kipeänä. Nyt jo onneksi parempana kuin eilen.

Unettomuudesta

En saa nukuttua. Tuttu juttu sinänsä. Onneksi nyt ei ahdista tavanomaista enempää.

Unettomuutta on ainakin kahta laatua. Toinen on se kamala, ahdistava ja tuskainen nukkumattomuus, joka on pahimpia olotiloja mitä on. Ajatuksissa kiertävät vain kaikki kauheudet , jotka ovat tapahtuneet tai tulevat joskus tapahtumaan. Joskus taas valvominen ei tunnu pahalta. Ei vain väsytä. Silloin on melkein mukava hiiviskellä ympäri asuntoa, keittää ehkä teetä ja lueskella vähän. Nyt on sellainen hetki. Nautin hiljaisuudesta. Pojat nukkuvat rauhallisesti. Ei kuulu kuin tietokoneen hurina ja näppäinten äänet. Kaiken yllä leijuu tieto siitä, että huomenna voin nukkua päivällä, jos väsyttää. Nyt yö on minun aikaani, ei ahdistuksen.

Perjantain ajatuksia

Taas on yksi viikonloppu tyhjää täynnä. En edes muista milloin viikonloppu olisi tuntunu odottamisen arvoiselta. Viikonloput voi olla joskus tosi ahdistavia. Ajattelen kaikilla muilla olevan jotain täydellistä, sinkuilla villiä ja huoletonta bailausta ja perheellisillä auvoisaa ydinperhe-eloa. Tiedänhän minä, ettei se sellaista ole kaikilla muillakaan, mutta saahan sitä olla joskus kateellinenkin.

Aamuisin herään väsyneenä odottamaan iltaa. Päivällä on pakko ottaa torkut, jotta jaksaisin iltaan. Illalla en kuitenkaan osaa asettua nukkumaan vaan pyörin sängyssä odottaen unta. Nukkuminen ilman unennäköä on parasta. Aika kuluu eikä tarvitse ajatella. Usein unetkin ovat ahdistavia. Joskus harvoin muistan herättyäni nähneeni hyvää unta. Kun sitten havahdun todellisuuteen on ero melko iso. Ja minä sentäs olen paremmassa kunnossa kuin synkimmilläni, jolloin en olisi jaksanut kuin maata sängyssä katsomassa tuntiviisarin liikettä.

Huonompi päivä

Tänään on taas huonompi päivä. Nuorempi poikakin on kotona nuhan takia. Poika vaatisi viihdykettä ja seuraa. En vain jaksaisi. Tekisi mieli vain koko ajan nukkua. Onneksi toinen poika tulee kohta koulusta niin on seuraa nuoremmallekin.

Viime viikolla kävin lääkärissä. Masennus on testin mukaan lievittynyt vaikeasta keskivaikeaksi. Olo on aina välillä jo parempi, mutta aika maassa tässä vielä ollaan. Flegmaattisia kuten tänään tulleessa B-lausunnossa sanottiin. Toivottavasti Kelassa ollaan yhtä mieltä kuntoutustuesta. Ei ainakaan tarvitsisi olla koko ajan rahoista huolissaan. Vaikka kuitenkin olen, kun rahat tuntuu olevan aina lopussa.

Keskittymiskykykin on taas tänään hukassa. Taidan jatkaa joulukorttien askertelua, kun en lukemaankaan pysty.

Pyhäinpäivänä

Velvollisuudentuntoisena on käyty haudalla viemässä kynttilä ja anoppilassa kahvilla. Muuten päivä on kulunut tuttuja uomia pitkin. Viikonloput tuntuvat joskus tosi pitkiltä. Arkipäivinä poikien koulu tuo jotain rytmiä päivään. Jotenkin sitä ajattelee, että viikonloppuisin pitää olla jotain erityistä tekemistä. Kun viikonloppu kuluu vain oleiluun, tuntuu kuin aika menisi hukkaan. En kuitenkaan yleensä saa mitään erityisempää ohjelmaa aikaiseksi.

Hautausmaalla oli mukava käydä. Ilta alkoi hämärtää kunnolla. Toisia ihmisiä ei enää selvästi erottanut. Kynttilät valaisivat hautoja. Kaunista ja rauhallista. Olen aina pitänyt hautusmaista. Kävin eri hautausmailla mielelläni kävelyllä jo ennen kuin siellä oli läheisteni hautoja. Hautausmaat ovat minusta rauhoittavia paikkoja.

Jossain päin maata on jo satanut lunta. Saisi talvi tulla tännekin. En pidä tästä jatkuvasta vesisateesta ja pimeydestä.