Päivät matelevat toistensa ohi. En saa tartuttua asioihin. Konkreettisia asioitakin olisi paljon. Minun pitäisi siivota ja laittaa Kelaan menemaan papereita ja vaikka mitä muuta. En vain jaksa tehdä mitään. En jaksa ajatella tulevaisuutta paria päivää pidemmälle. Sekin on jo parannusta entiseen.
Ja sitten ihmiset vielä tivaavat sitä, mitä oikein haluan elämässäni tehdä. Minun kuulemma pitäisi jo osata päättää omista asioista itse. Ei se masennus minnekään makaamalla lähde vaan töitä tekemällä, sanovat nämä ihmiset. Kaikillahan on joskus vaikeaa ja pitää vain ottaa itseään niskasta kiinni niin kyllä se siitä. Argh!
Vanhempi poikakin on toista päivää kotona kipeänä. Nyt jo onneksi parempana kuin eilen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti