En saa nukuttua. Tuttu juttu sinänsä. Onneksi nyt ei ahdista tavanomaista enempää.
Unettomuutta on ainakin kahta laatua. Toinen on se kamala, ahdistava ja tuskainen nukkumattomuus, joka on pahimpia olotiloja mitä on. Ajatuksissa kiertävät vain kaikki kauheudet , jotka ovat tapahtuneet tai tulevat joskus tapahtumaan. Joskus taas valvominen ei tunnu pahalta. Ei vain väsytä. Silloin on melkein mukava hiiviskellä ympäri asuntoa, keittää ehkä teetä ja lueskella vähän. Nyt on sellainen hetki. Nautin hiljaisuudesta. Pojat nukkuvat rauhallisesti. Ei kuulu kuin tietokoneen hurina ja näppäinten äänet. Kaiken yllä leijuu tieto siitä, että huomenna voin nukkua päivällä, jos väsyttää. Nyt yö on minun aikaani, ei ahdistuksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti