Helpotusta

Aamupäivällä soitti korjausmies Jyväskylästä. Autosta ei näillä näkymin ole mennyt muuta kuin ne etuvanteet ja jotain pohjamuovia. Hieman helpotti oloa. Nyt on toivoa päästä omalla autolla kotiin.

Vaari siirrettiin joulupäivänä Mänttään aluesairaalaan ja toipuu hyvin.

Lisää draamaa

Saimme eilen kuulla vaarini saaneen aamulla sydäninfarktin. Hänelle oli tehty pallolaajennus ja vointi kohtalainen. Isä on käynyt jo katsomassa häntä. Äsken soitti nuorempi siskoni ja kertoi että hänen tyttöystävänsä autoon oli murtauduttu viime yönä.

Muuten aatto on mennyt hyvin. Toivottavasti jatkuukin rauhallisissa merkeissä. Nyt odottelen joulusaunaan pääsyä. Ihme ja kumma on jonkinlainen joulumieli löytänyt tiensä tännekin.

Hyvää ja rauhallista joulua kaikille!

Suuri helpotus ja iso ärsytys

Tänään ei ole ollut mikään hyvä päivä.

Eilen lähdimme kotoa ennen puoltapäivää joulun viettoon Tampereelle. Alkuosa matkasta meni ihan hyvin vaikka keli ei ollutkaan paras mahdollinen. Neljän maissa lähestyimme Jämsää, kun yhtäkkiä huomasin ajavani pitkin ojan pohjaa. Sain auton pysähtymään ja pääsimme kömpimään ulos. Auto oli vinossa pitkin ojansivua. Näkyvissä oleva vaurio oli vääntynyt etuvanne. Paikalle pysätyi toinenkin auto. Sain soitettua hinausapua paikalle. Kävelimme poikien kanssa läheiselle huoltoasemalle odottamaan Jyväskylästä tulevaa hinausautoa. Soitin isälleni Tampereelle ja pyysin häntä tulemaan hakemaan meitä. Shellillä odottelimme aikamme ja hinausautonkuljettaja tuli sinne meidän automme jo kyydissään. Purimme tavarat ja hinausauto lähti kuljettamaan autoa Jyväskylään korjaamolle. Toinenkin etuvanne oli vääntynyt, peltiosat näyttivät vahingoittumattomilta ja alustan vaurioista ei voinut nähdä mitään. Pienen lisäodottelun jälkeen isä tuli paikalle ja pääsimme jatkamaan matkaa.

Tänään olen soittanut vakuutusyhtiöön ja autokorjaamolle. Auton tarkemmista vaurioista en vielä tiedä mitään, koska korjaamolla eivät olleet ehtineet vielä katsoa mitään. Odottelenkin täysin epätietoisena vakuutustarkastajan ja korjaamon yhteydenottoa ja tietoa onko auto korjattavissa vai meneekö se lunastukseen.

Helpotus siitä, ettei mitään vakavampaa sattunut on suuri. Kävimme isän kanssa katsomassa tapahtumapaikkaa. Melko pitkän matkan auto oli pitkin ojaa ajanut. On ollut lähellä ettei auto ole kellahtanut katolleen tai kyljelleen. Tai etten ajautunut ojan sijasta vastaantulevien kaistalle tai muuta. Vieläkään en osaa sanoa miten kaikki oikein tapahtui. Olo on vieläkin aika säikähtynyt. Pojat eivät säikähtäneet vaan olivat muuten vaikuttuneita. Onneksi kaikki tapahtui ihmisten ilmoilla eikä pimeällä korpitaipaleella. Onneksi-juttujen listää voisi jatkaa aika pitkälle.

Tänään suurin osa ajatuksista on kiertänyt tapahtumaa. Eniten on mietityttänyt auton kohtalo. Auto on kuitenkin meille aika välttämätön. Toivon että sen pystyisi korjaamaan. Epätietoisuus on ärsyttävää. Kaikki suunnitelmat joulun ajaksi ovat menneet uusiksi. En tiedä koska ja millä me pääsemme menemään kotiin.

Ei ole kovin jouluiset fiilikset.

Joulunalusaikaa

Joulu lähestyy ja minä olen kadottanut joulumieleni. Suoritan jotenkin konemaisesti joulunodotukseen liittyviä kuvioita. Aikaa tuntuu olevan kaikkeen liian vähän. Kirjoittamiseenkaan ei tunnu jäävän aikaa. Jos mulla edes löytyisi sanoja. Tekemistä on kuitenkin ollut ihan oikeasti paljon, mutta nyt alkaa hieman helpottaa.

Urasuunnittelukurssi loppui viime viikkoon. Kaikkinensa oli hyvä kurssi. Hyödyllinenkin varmaan. En osaa sitä niin tarkkaan arvioida. Minua harmittaa etten silloin joskus vuosia sitten tullut käyneeksi tälläistä kurssia. Olisin voinut säästää itseäni muutamilta turhilta ja vääriltä ratkaisuilta. En tosin tiedä oliko näitä kursseja silloin, mutta kuitenkin.

Eilen olin nuoremman pojan koululla joulujuhlassa. Oli ihan hieno tilaisuus.

Valvomista

Pitkästä aikaa valvon taas yöllä. Tällä kertaa väsymys ei ole vielä saanut sellaisia mittasuhteita, etteikö tästä yöllisestä rauhasta pystyisi nauttimaan. Jos ei olisi normaaliin elämään kuuluvia päivärutiineja, valvoisin varmasti enemmänkin öisin. Kuuntelen tässä samalla kuulokkeilla musiikkia ja lueskelen. Vielä kun ei tarvitsisi aamulla nousta aikaisin.

Tällä viikolla on ollut mukavia työharjoittelupäiviä. Tekemistä on ollut ihan sopivasti. Asiakkaita tosin olisi voinut olla enemmän. En vieläkään oikein tiedä olisiko tälläisestä minulle "uraa" enemmänkin. Nyt olen tykännyt. Koulutusta pitäisi hankkia lisää, jotta hommassa voisi aivan oikeasti jotain tehdä. Toisaalta moni muukin homma vaikuttaa kiinnostavalta. Viime vuosien koulutus- ym. kokeilut ovat ainakin tuoneet selväksi jotain mitä en halua tehdä. Olen aina ihmetellyt ihmisiä, joilla on ollut selvä visio omista haluistaan ja jotka suoraviivaisisesti ovat suunnitelmiaan toteuttaneet. Minusta ei siihen ole. Toisaalta haluaisin jollain lailla jalkani työelämän oven väliin. Jo rahan takia. Ei ole kiva elää tällä tavalla kädestä suuhun. Ja kun liikaa rupean miettimään. nousevat mieleen kummittelemaan kaikki eläkeasiat ja muut tulevaisuuteen liittyvät jutut. Ei liene kovin terveellistä liikaa miettiä kaikkea. Ahdistus vain alkaa nostaa päätänsä.

Ensi viikolla minulla on aika psykiatrille. Tarkoitus olisi vähitellen ruveta purkamaan tätä massiivista lääkitystä. Toisaalta on helpotus päästä jossain vaiheessa irti tästä elimistöä häiritsevästä ja vieläkin pieniä sivuvaikutuksia omaavasta lääkityksestä. Toisaalta pelottaa, se pärjäänkö minä kuitenkaan ilman.

Poikien kouluilla on taas tulossa joulumyyjäisiä. Pitäisi keksiä jotain askartelua tai muuta kivaa juttua sinne. Jos en keksi mitään hauskaa ja helppoa tekemistä, täytyy kai leipoa jotain. Sehän se olisi perinteinen vaihtoehto. Ja sitten me äidit ostamme toistemme tekemiä leivonnaisia. Sekinhän se taitaa olla perinteistä. Muutenkin houkuttelisi askarrella kaikenlaista. Joitain jouluun liittyviä juttuja onkin tekeillä, mutta sattuneesta syystä niistä ei voi julkisesti kirjoittaa. Pehmeitä paketteja kuitenkin on luvassa.

Pitäisiköhän sitä yrittää nukkua vielä hieman tällekin yölle, että jaksaisi huomennakin olla virkeä.

Toipilaita

Pojat on poissa koulusta, enkä minäkään päässyt menemään työharjoitteluun. Oma olo on jo parempi ja pojatkin toipilaita, mutta eivät viellä koulukuntoisia. Ärsyttävä vaihe jotenkin.

Taas pitäis ja pitäis tehdä vaikka mitä, mutta en jaksa innostua. En halua nyt mitään tälläistä. En siivota tai tehdä mitään kotitöitä. Kyllästyttää ennenkaikkea tämä kotona oleminen. Enkä ole tarpeeksi energinen jaksaakseni tehdä jotain mieleistä. En jaksa edes miettiä mitään.

Lunta

Olen nauttinut koko päivän ikkunasta avautuvista näkymistä. Aivan ihanan talvista, nyt kun ulkona on satanut 15 senttiä hahtuvaista lunta. Tulisi vielä vähän pakkasta, ettei lumi sulaisi heti pois. Nuhan takia en ole itse päässyt ulos kauppaa pidemmälle. Olisi tehnyt mieli käydä valokuvaamassa.

Lisää öisiä höpinöitä

Eilen ja tänään olin urasuunnittelukurssiin liittyvällä ensiapukurssilla. Olen joskus suorittanut EA2:n, mutta se on mennyt vanhaksi. Tämä oli EA1. Mitään varsinaisesti uutta ei tullut, mutta oli mielenkiintoista kerrata oppeja. Onneksi meillä oli tosi hyvä vetäjä. Ja muutenkin oli mukava nähdä kurssikavereita ja kuulla heidän kuulumisiaan.

Kurssin jälkeen olikin sitten mukava tulla kotiin. Ovet olivat ulos asti auki ja kissat ulkona, mistä kukaan ei tiennyt mitään. Pojilla oli pari kaveria kylässä ja aikamoinen meno päällä. Kävi lisäksi ilmi, että nuorempi poika oli ollut kahden muun kaverin kanssa alakerrassa ja maalannut siellä spraymaalilla seinään jotain töherryksiä. Suutuin asioista aika tavalla ja raivautin pojilla alakerran sekasotkun. Oli poika hieman nolona torumisen jälkeen. Kielsin kaikilta vierailta pojilta alakertaan menon. Kun kerroin tapauksista mummille, joka siis oli läsnä talossa, mutta ei tiennyt mistään mitään, Tämä vain hymisteli tyyliin pojat on poikia. Argh! Kissat sentään tulivat kohta itse oven taakse ettei niitä tarvinnut pimeässä alkaa etsimään.

Kävin tällä viikolla myös pitkästä aikaa mielnterveystoimistossa. Siellä vaihdettiin kuulumisia ja sain lääkäriajan loppukuulle. Tilanteeni näyttää tällä hetkellä niin hyvältä, että aletaan pikkuhiljaa purkamaan lääkitystä. Ensi kesänä voin mahdollisesti olla jo ilman lääkkeitä. Johan tässä on syöty suhteellisen vahvaa kamaa puolitoista vuotta ja sitä ennen yli puolivuotta erilaisia lääkekokeiluja. On hyvä, että lääkkeiden lopetus tapahtuu pikkuhiljaa. On meinaan pari kertaa käynyt niin , että olen parina peräkkäisenä päivänä ollut ottamatta lääkettä. Sen on huomannut kyllä olosta kunnolla. En edes uskalla kuvitella millaiset vieroitusoireet olisivat jos nyt lopettaaisin lääkkeiden syönnin kuin seinään.

Pelottaa toisaalta edes puhua toipumisesta. Masennus on kuitenkin vielä niin pinnan alla, että sen houkutuksen ja painon tuntee. Enkä pysty luottamaan etteikö se enää voisi tulla takaisin. Vaikka olenkin tiedostanut joitakin minun masennukseeni johtavia seikkoja ja elämäntapoja, en pysty sanomaan osaisinko elää samanlaisessa tilanteessa toisin. Ainakin tosi varovainen pitää olla.

Öisiä höpinöitä

Tänään en ole väsynyt melko kiireisestä työpäivästä huolimatta. Toinen viikko työharjoittelussa on nyt takana. Minusta siellä on sujunut melko mukavasti. Tunnen jopa välillä osaavani jotain, ainakin enemmän kuin viime viikolla. En tiedä onko tämäkään nyt sitten ihan sitä "mitä isona haluaisin tehdä", mutta nyt olen ainakin viihtynyt. Täytyy vain ihmetellä sitä, millä tahdilla ne naiset töitä painavat. Kahdestaankin on joskus kiirettä ja pääsääntöisesti siellä on vain yksi henkilö töissä.

Pojat oli pienesti täpinöissään halloweenista. Vanhempi kävi parin kaverinsa kanssa karkki tai kepponen-kierroksella. Jotain pientä olivat pojat saaneetkin. Meilläkin kävi muutama poikaporukka.

Huomenna menemme poikien kanssa käymään hautausmaalla. Osittain velvollisuudentunnosta.
En ole ikinä ollut kovin hyvä näiden vuodenkiertoon kuuluvien tiettyjen tapajuhlien kanssa. Pyhäinpäivään kuuluu käydä hautausmaalla viemässä kynttilä. Se on sitä muodollista suremista, jota vastaan olen hiljaa mielessäni kapinoinut. Surra voi niin monella tavalla, jokainen omallaan. Hautausmaalla sinänsä on mukava käydä. Olen aina pitänyt hautausmaita miellyttävinä paikkoina. Ja onhan se kynttilämeri hienon näköistä varsinkin hämärässä.

Masentava lauantai-ilta

Nyt on viikko kurssiin kuuluvaa työharjoittelua takanapäin. Varsin mielenkiintoista on ollut ja samalla väsyttävää. Työ on yllättävänkin fyysistä, varsinkin näinkin huonokuntoiselle kuin minä olen. Välillä olen tuntenut itseni tyhmäksi ja mitään osaamattomaksi. Välillä on mieleen palannut asioita, joita olen joskus osannut. Jatkuva sosiaalinen kanssakäyminen on myös aika väsyttävää taas vieraiden ihmisten kanssa äkkiseltään. Mielenkiintoista on myös ollut, mutta olin eilen työviikon jälkeen tosi poikki.

Tulevaisuus on taas alkanut pelottaa. Kurssin ajan on ollut jotenkin turvallinen olo, kun on tiennyt mitä tulevina viikkoina tekee. Työharjoittelua on vielä kuusi viikkoa ja sen jälkeen on kaikki taas ihan auki. Siinä mielessä kurssi ei ole saanut minulle mitään uutta mieleen. Se on vain vahvistunut, että entistä en halua.

Eilen tuli kahdeksan vuotta täyteen miehen kuolemasta. Sekin on osaltaan syynä alavireiseen oloon. Tunnen itseni välillä niin yksinäiseksi. Kaipaan parisuhdetta. Näihin kahdeksaan vuoteen mahtuu yksi vakava suhde, josta sain aika pahasti nenilleni. Sen jälkeen tuntui pitkään siltä, ettei edes uskalla ajatella suhdetta kenenkään kanssa. Sitten aloitin nämä surkeasti päättyneet opiskelukokeilut, joiden aikana ei olisi ollut aikaa eikä voimia mihinkään seurusteluyrityksiin. Ja viime vuodet olen vaihtelevalla menestyksellä paininut tämän masennuksen kanssa. Nyt masennus on alkanut helpottaa ja huomaan yksinäisyyteni. Olen ollut huono pitämään yhteyttä ihmisiin ja myös minuun ei ole pidetty yhteyttä. En kai ole riittävän mielenkiintoinen henkilä moiseen. En osaa enää olla ihmisten kanssa. En tiedä oleko koskaan sitä niin hyvin osannutkaan. Joskus sitä vain tiedostaa niin hyvin tämän yksinäisyyden ja kaipaan jotakuta jakamaan arkea kanssani. Jotakuta, jolle minäkin voisin olla välillä heikko.

Toisaalta on vaikea kuvitella ketään tähän elämään, jota elän. Se on niin urautunut yksitoikkoiseen arkeen. Jotain muutosta tarvitsen. En vain osaa repäistä itseäni irti tästä elämästä. Minulla ei ole voimia siihen.

Sunnuntai-iltana

Selailin tänään aikani kuluksi vanhoja tekstejäni. Huomasin kirjoittaneeni tätä blogia jo yli vuoden. Melkoinen saavutus.

Muistelin menneitä muutenkin muutenkin. Vaikka olo on haikea ja surullinen, on olo kuitenkin aivan toinen kuin pahimpaan masennusaikaan viime vuonna. Nyt pystyn jo uskomaan jonkinlaiseen tulevaisuuteen ja jaksan tehdä jo muutakin kuin maata sängyssä katselemassa tuntiviisarin liikettä.

Isä lähti tänään kotiin. Oli mukava nämä pari päivää, kun ei tarvinnut huolehtia kaikesta yksin. Kävin myös poikien kanssa kädentaito- ja keräilymessuilla. Pojat ostatti kaikenlaista. Itselleni en löytänyt mitään.

Taas yksi loppu

Tänään oli urasuunnittelukurssin viimeinen lähiopetuspäivä pitkään aikaan. Maanantaina alkaa harjoittelujakso, jonka jälkeen kokoonnumme vielä pariksi päivää joulukuun alussa. On ollut kyllä todella hauskaa näiden viikkojen aikana. Ihmettelen sitä, miten nopeasti ryhmäydyimme.

Maanantai jännittää jonkun verran. Toisaalta olen ihan odottavalla kannalla.

Vaari tuli eilen meille. Vaari ja pojat kävivät tänään uimassa sillä aikaa, kun minä olin kurssilla. Huomenna menemme koko porukalla katsomaan jääkiekkoa. Mukava, että pojille tuli jotain muutakin aktiviteettia loman ajaksi kuin kotona möllöttäminen.

Rutinaa

Pojilla on syyslomaviikko. Minä istun kurssilla päivät ja pojat ovat sillä aikaa mummin hoteissa. Kun edes olisi kurssilla jotain merkityksellistä asiaa tai vaihtoehtoisesti sellaista missä ei tarvitsisi olla paikalla. Olisi mukava tehdä enemmän yhdessä jotain nyt, kun pojilla on lomaa.

Talvikin on tulossa. Pitäisi vaihtaa autoon talvirenkaat, mutta en vain ole saanut aikaiseksi. Auto olisi myös kiva saada mahtumaan talliin. Se on täynnä kauppiaan romuja, jotka se varastoi kesällä talliin väliaikaisesti kesällä.

Tänään on hyvä päivä

Urasuunnittelukurssiin kuuluu seitsemän viikon harjoittelu. Tänään varmistui minulle harjoittelupaikka. Olen tosi innoissani. Paikka vaikuttaa tosi mielenkiintoiselta eikä minun tarvinnut soittaa viiteenkymmeneen paikkaan ennenkuin tärppäsi, kuten erään kurssikaverin. Jos työ on sellaista, kuin ajattelen, voi siitä kehittyä ihan varteenotettava tavoite ihan työksikin asti.

Pojille tuli tänään joulu. Käytiin Citymarketissa tarkoituksena ostaa nuoremmalle pojalle uusi pyöräilykypärä. Kypärä tuli myös hankittya ja sen lisäksi Rock band- peli ja soittimet. Soittimet oli tarjouksessa ja pojat alkoivat mahdottomasti mankua niitä. Siitä huolimatta ostin sitten kapineet. Pojat paukutti peliä innoissaan koko illan. Tulipahan sitten ainakin käyttöön. Ja on todella pojille joululahja, hieman aikaisessa tosin.

Illalla oli myös Kytin kokous. Siellä ei ollut mitään ihmeempää. Juotiin kahvia ja suunniteltiin rahanhankkimiskeinoja. Saa nähdä päätyykö tässä myymään sukkia vai karamellejä.

On tosi mukava olla näin hyvällä mielellä. Takana onkin taas kerran vähän synkempiä päiviä. Osittain synkkää mielialaa varmasti selittää melkein flunssainen olo, joka on vaivannut jo viikon.

Syyskuun viimenen ilta

Joku tunti sitten täällä satoi aika tavalla rakeita. Maa tuli valkoiseksi ja talviseksi. Vieläkin on rippeitä jäljellä. Minun piti käydä autolla toimittamassa yksi asia ja samalla muistui mieleen myös talviautoilun ilot.

Toivottavasti talvi ei aivan vielä tule. Nyt haluaisin nauttia syksystä.

Kurssilla olemme opiskelleet ATK:ta. Aika paljon tuttuja juttuja. Välillä turhauttaa istua koneen ääressä ja edetä hitainpien tahtiin. Meillä on mahdollisuus suorittaa tietokoneen ajokortteja. Ajattelin suorittaa ainakin @-kortin. Olisi jotenkin selvempi kuvata omaa osaamistaan jonkun tietyn suorituksen osaavana kuin selitellä käyneensä kaikenlaisia koulutuksia. Huomenna pitäisi kertailla ja tehdä harjoituskokeita. Mitenkähän se onnistuu, kun kuulemma meiltä viedään osa koneista toiselle paikkakunnalle.

Tulevaisuus mietityttää kovasti. Nyt alkaa kurssin työharjoitteluosio lähestyä ja harjoittelupaikkaa pitäisi kysyä. Jotain ajatuksia tämä kurssi on selvittänyt, mutta paljon on hämärän peitossa.

Syyspäiväntasaus

Tänään on syyspäiväntasaus. On kai pikkuhiljaa totuttava syksyn tuloon lämpimistä ilmoista huolimatta. Aamulla kaivelin syystakin komerosta. Puut ovat huomaamatta vaihtaneet väriään punaisiksi ja keltaisiksi. Pidän tästä vaiheesta syksyä. Kylmistä öistä ja vielä lämpimistä päiviksi ja ennenkaikkea väreistä.

Olen aloittanut jo talvisen neulomakauden. Joululahjatkin ovat jo mielessä.

Kurssipäivä

Kirjoittelen tätä kurssin ruokatauolla. Tämä päivä on mennyt mukavasti. Meillä on ATK:ta ja me "edistyneemmät" saamme tehdä tehtäviä omaan tahtiimme. Pari edellistä päivää onkin ollut melkoista takkuamista. Maanantaina meni puoli päivää ennen kuin saimme kaikille toimivat koneet ja muutenkin tokki koko homma. Eilen kurssipaikalla oli sähköt poikki puoleenpäivään asti eikä loppupäiväkään sujunut kovin hyvin. Onneksi aamupäiväksi keksittiin muuta puuhaa ettei mennyt aika hukkaan.

Pääsääntöisesti olen ihan tykännyt kurssista. Olen jotain uusia ajatuksia saanut ammatillisten suunnitelmien suhteen, mutta ne ovat vielä mietinnän asteella.

Eilen olin vapaaopiston jumpalla. Siella oli mukavaa. On tosi hauska päästä kerran viikossa kunnolla liikkumaan. Meillä on vielä mukava ja asiansa osaava vetäjä. Vetäjästä riippuu paljon niin jumpassa kuin muutenkin.

Jääkiekkoa ja muuta pientä

Kävin perjantaina poikien kanssa katsomassa paikallisen jääkiekkojoukkueen peliä. En ole itse mitenkään erityisen kiinnostunut jääkiekosta, mutta täytyy myöntää kokemuksen olleen ihan mielenkiintoinen. Enimmän aikaa seurasin peliä ihan kunnolla, mutta yleisön seuraaminen oli myös mielenkiintoista. Alkuvaiheessa, kun näytti pelin voittaminen mahdolliselta, yleisö eli hyvin pelin mukana. Häviön näyttäessä yhä todennäköisemmältä alkoi yleisökin hiipua. Parasta hupia oli seurata parin meidän takana istuneen miehen kommentointia. He olivat ainakin omasta mielestään asiantuntijoita ja tiesivät kaiken paremmin kuin muut.

Muuten on viikonloppu sujunut rauhallisissa merkeissä. Eilen nukuin pitkästä aikaa päivällä. Oli koko päivän mahdottoman väsynyt olo. Tänään olen ollut selvästi virkeämpi. Olen lukemiseenkin pystynyt keskittymään hyvin.

Pojilla on ollut kavereita käymässä. Taas. Välillä kyllästyttää ainainen poikien nurkissa pyöriminen. Ihmetyttää myös miten jotkut vanhemmat antavat lastensa olla liesussa tuntitolkulla.

Ensimmäinen kurssiviikko

Ensimmäinen kurssiviikko on nyt takana. Minun täytyy sanoa, että kurssi on tähän asti ollut ihan positiivinen kokemus. Meitä kurssilaisia on kaksitoista, neljä miestä ja kahdeksan naista. Ikä- ja kokemusjakauma on melkoisen vaihteleva. Se, että ihmisillä on erilaisia kokemuksia, tuo lisää mielenkiintoa kurssiin. Ohjaaja on myös mukava ja ihan asianosaavan oloinen.

Olemme tehneet kaikenlaisia persoonallisuustestejä ja ammatin valintatestejä. Osa tuntuu vähän hömpältä, mutta osa taas on ollut hyvinkin osuvia. Vielä en ole saanut mitään idealamppua pääni päälle syttymään, mutta toivon saavani kurssilta jotain apua. Kurssiin sisältyy myös harjoittelujakso jossain työpaikassa. En ole vielä keksinyt minne haluaisin työharjoitteluun. Atk-taitoja tulemme myös harjoittelemaan ja suoritamme jonkun tietokoneen ajokorteista. Se on mielenkiintoista. Tähän asti saamani opetus on ollut varsin vaihtelevaa, enkä ole suorittanut näitä kortteja.

On ollut jännä huomata, miten väsyneempi olen ollut tällä viikolla kuin yleensä. On tietysti huomioitava pelkkä paikoillaan olo, mutta kyllä oman persoonallisuuden kaiveleminenkin voi väsyttää. Juttelin asiasta muutaman kurssilaisen kanssa ja he olivat huomanneet saman asian.

Tänään koettiin illalla aikamoinen yllätys. Mummin tytär miehineen oli tulossa tänne Espoosta. He tulivat aikanaan ja heillä oli 3,5 -vuotias pojantyttärensä mukanaan. Tyttö on meidän poikien pikkuserkku. Mummi ja me muut tietysti olimme aivan ällikällä lyötyjä ja ilostuimme suuresti. Illalla ehdimme jo leikkiä piilosta. Saa nähdä mitä kaikkea ehdimme vielä yhdessä tehdä.

Sateinen sunnuntai

Ulkona sataa vettä kaatamalla. Ei näytä siltä, että pääsisi tänään kunnolla ulos. Pojilla on kavereita kylässä. Pojat rakentaa legoista huvipuistoa ja samalla muistelevat omia huvipuistokokemuksia. On hauska huomata, etteivät pojat ole vielä liian isoja leikkimään ja että innostuvat muustakin kuin erilaisista peleistä.

Sängyllä odottaa kasa puhtaita pyykkejä kaappiin viikaamista. Sitä saavatkin odottaa. Istun mieluummin tässä koneella kirjoittaen ja kuunnellen musiikkia.

Viime yönä tuli taas valvottua ja pyöriskeltyä sängyssä. Väsytti kauheasti, mutta en vain pystynyt nukkumaan. Unenpätkät mitä näin olivat sekavia ja täynnä pelottavia asioita. Onneksi tänään on sunnuntai ja olen pystynyt nukkumaan päivällä univelkaa pois. Mitään isompaa en kuitenkaan jaksa ajatella.

Saunapuhtaita ajatuksia

Lauantai-illan ratoksi vaihdoin blogiin uuden pohjan. Joskus nämä viikonloppuillat ovat niin tyhjiä. En tiedä mitä oikein keksisin tekemistä itselleni. Saunassa on käyty. Pojat katsovat telkkarista Selviytyjiä. Minulla ei ole mitään tekemistä.

Viikonloput ovat monesti pahoja yksinäiselle ihmiselle. Minulle on ainakin jäänyt jostain mielikuva, että viikonloput ovat jotain odottamisen arvoista aikaa. Harmonista ydinperhe-elämää tai ilonpitoa ystävien kesken tai romanttisia hetkiä kahden rakkaan kanssa. Siis kyllähän mä tiedän ettei se sellaista ole aina kaikilla muillakaan. Joskus on vain niin katkera olo.

On niin ikävä sitä toista jota ei enää ole.

Tämä päivä

Tänään oli sitten viimeinen päivä tukitöissä. On jotenkin haikea olo lopettaa siellä. Minusta tuntuu siltä, että juuri olen oppinut tuntemaan siellä ihmiset ja hommat. Viihdyin siellä ihan hyvin ja koen siitä olleen itselleni hyötyäkin. Sääli, että kyseistä työmuotoa ollaan ajamassa alas säästösyihin vedoten.

Vanhemman pojan kanssa käytiin koulun jälkeen silmälääkärissä. Pojalla pienenä on todettu joku sidekudosheikkousoireyhtymä. Siihen voi liittyä muutoksia silmissä. Siihen liittyen olemme käyneeet vuosittain keskussairaalassa silmälääkärillä. Tälläkään kertaa ei löytynyt onneksi mitään poikkeavaa. Alkavaa likinäköisyyttä oli vähän, mutta onneksi niin lievänä, ettei silmälaseja ainakaan vielä tarvita.

Pojilla on pari kaveria kylässä. Äsken olivat ulkona ja nyt tulivat sisälle pelikoneen äärelle. Illalla on tarkoitus mennä katsomaan jääkiekkoa.

Kokousta ja muuta elämää

Toissailtana oli koulun vanhempaintoimikunnan ensimmäinen kokous. Jännitti vähän mennä. Eipä olisi tälläkään kertaa kannattanut. Kokous sujui normaalien kokousrutiinien puitteissa. Vältyin tulemasta valituksi mihinkään virkaan. Mielenkiintoinen ilmiö oli, että kaikki vanhempien edustajat olivat naisia. Isiä eivät näemmä lasten koulun toiminta kiinnosta.

Olen sitten alkanut jännittää maanantaina alkavaa kurssia.

Muutenkaan minulla ei ole mikään erityisen hyvä olo. Mieliala on ollut pari päivää taas hieman alavireisempi. Tekemisten suhteen olen ollut veltto ja saamaton. Tänään varsinkin on ollut väsynyt päivä. Nukuinkin aika paljon aamupäivällä. Ja taustalla huono omatunto muistuttelee koko ajan tekemättömistä töistä.

Uusia tuulia tiedossa

Äskettäin kaipailin jotain uutta elämääni. Perjantaina odotti kotona kirje työvoimahallinnolta. Olen päässyt sellaiselle urasuunnittelukurssille. Se alkaa jo 7.9. eli tosi pian. Nyt sitten kauhistelen ja pelkään muutosta. Ennen kaikkea pohdin millaista on olla taas joka päivä jossain ja outojen ihmisten kanssa. On kuitenkin mennyt puolitoista vuotta siitä kun viimeksi säännöllisesti olin mukana "normaalissa" päivärytmissä. Onhan sitä nyt sitten ainakin joulukuulle asti jotain päiväjärjestystä. Toivottavasti tästä on jotain hyötyäkin, että saisin hahmotettua jotain suuntaa itselleni.

Muuten on tämä viikko mennyt mukavasti. Sain kirjoitettua jonkun verran ja sain pysyteltyä hereillä useimmat päivät. Siinä on jo saavutusta siinäkin.

Ei taaskaan mitään erityistä

Nyt kun en enää ole niin masentunut, alkaa tämä joutilaisuus jollakin tapaa jo tympäistä. Haluaisin itselleni jonkun mukavan harrastuksen tai jotain, mutta en jaksa keksiä mitään. Haluan päiviini jotain muutakin kuin ainaisia kotitöitä ja poikien odottelua.

Maanantaina oli nuoremman pojan koululla vanhempainilta. Lupauduin mukaan vanhempien ja koulun väliseen yhteistyötoimikuntaan. Vähän kaduttaa ja pelottaa nyt, mutta toisaalta odotan ihan mielenkiinnolla.

Toinen kissoista aiheutti eilen aikamoisen säikähdyksen. Pojat olivat jo kotiutuneet koulusta ja minä olin tässä koneella. Meillä on olohuoneen nurkassa kirjahylly, jonka kulmaosan taakse jää tyhjä kolo seinän viereen. Kissat ovat usein hypänneet sinne hyllynpäälle ihmettelemään. Minulla on käynyt joskus mielessä se, että ne voisivat pudota sinne taakse. Eilen se sitten tapahtui. Kissa istui siellä kuten ennenkin ja sitten yhtäkkiä kuului vain todella surkeaa ja hätääntynytta naukumista ja epätoivoisia kiipeämisyrityksiä. Minä syöksyin kiskomaan kirjojen täyttämää hyllyä irti seinästä. Se ei ollutkaan aivan helppoa, sillä kaikki kolme osaa olivat ruuvattu kiinni toisiinsa. Onneksi sain sen verran rakoa aikaiseksi, että kissa pääsi sieltä pois. Kissa hävisi äkkiä jonnekin omaan koloonsa rauhoittumaan. Minulla oli suurempi työ , kun yritin saada kirjahyllyn taas paikoilleen.

Taas yksi viikko takana

On perjantai ilta. Pojat touhuavat omiaan ja saan olla hetken rauhassa koneen äärellä. Tunnen itseni uupuneeksi. Eilen ja tänään olin tukitöissä. Ehkä sekin vaikuttaa olooni. En tiedä oikein miten viihdyn siellä. Työ sinänsä on yksinkertaista ja helppoa ja ihmiset mukavia. En kuitenkaan tunne vielä sopeutuneeni porukkaan. Siihen vaikuttaa varmasti se, että käyn siellä vain kahtena päivänä viikossa ja että toiset ovat olleet siellä vuosikausia. Näen sen kuitenkin itselleni ihan hyödyllisenä. Olenpahan näyttänyt itselleni jaksavani jo jotain.

Tällä viikolla jaettiin koteihin vapaaopiston esite. Houkuttelisi lähteä harrastamaan vaikka mitä. Aika ja raha vain asettavat rajoituksia. Jonkinlainen opiskelu houkuttelisi. Jotain mikä ei olisi pakollista ja aikaan ja paikkaan sidottua. Jospa tässä keksisi jotain.

Keskiviikkona olin poikien kanssa tivolissa. Oli ihan kivaa. Sää oli onneksi hyvä. Pojat viihtyivät parhaiten autoradalla. Toki he muuallakin kavivät. Minäkin kävin irtolipuilla muutamassa laitteessa. Kolme ja puoli tuntia hurahti aika nopeasti.

Syksyisiä mietteitä

Pojillakin on koulua ollut jo monta päivää. Vielä ei ole koulunkäynnistä tullut rutiinia. Kummallakin on alku sujunut hyvin.

Minä sen sijaan olen taas jotenkin hukassa. En päässyt yhdelle hakemalleni kurssille ja se vetää mielen matalaksi. En tiedä olisiko se ollut juuri minua varten sopiva ala. On vaikea, kun ei tiedä yhtään mitä mahdollisesti haluaisi työkseen tehdä. Tiedän vain joitakin hommia. joita en halua tehdä. Yksinhuoltajana haluaisin kokoaikaisesti työllistävän päivätyön. En vain pysty ajattelemaan mikä se voisi olla. Minulle on ehdotettu ammatinvalintapsykologilla käyntiä, mutta en tiedä olisiko siitäkään mitään hyötyä, kun en kertakaikkiaan tiedä mitä haluaisin. Varsinaiseen ammattiinikin houkuttaisi palata, mutta sillä alalla on melko turha haikailla ympärivuotisia töitä. Jos ei tarvitsisi ajatella käytännöllisesti, haluaisin jonkinsorttiseksi käsityöläiseksi.

Päivien hajanaisuus on toinen asia, joka ahdistaa minua. En saa aikaan mitään. Annan ajan soljua käsieni läpi huomaamatta sitä. Kuitenkin haluaisin saada asioita tehdyksi. Jaa aikaa minulla on, varsinkin nyt kun pojatkin ovat koulussa. Minäkin haluaisin jonkunlaisen lukujärjestyksen. Enkä kuitenkaan tiedä olisiko tiukka aikataulu liian rankka asia minulle vielä. Jonkinlaista rutiinia kuitenkin haluaisin, etteivät päivät kuluisi pelkästään lukemiseen ja nukkumiseen.

Kissoja ja koulunalkua

Poikien koulu alkaa huomenna. Nuorempi menee toiseen kouluun pienluokalle. Se hermostuttaa sekä poikaa että äitiä. Huomenna olen lupautunut saattamaan pojan koululle. Perjantaina poika joutuu kulkemaan matkan yksin, koska olen töissä. Tästä se syksyinen arki pikkuhiljaa alkaa muodostua.

Ulkona on satanut vettä monta tuntia. Toivottavasti se lakkaa vielä ennen iltaa niin, että pääsen lenkille. Olo on ollut jotenkin nuutunut koko päivän enkä ole saanut mitään tehtyä. Toivottavasti saisin ensi yönä nukuttua, jotta huomenna jaksaisin paremmin.

Aamulla mummi tuli herättelemään ennen seitsemää. Mummi oli ollut hakemassa lehteä eteisestä ja oli vahingossa avannut oven. Molemmat kissat olivat luikahtaneet salamana ulos. Kissat olivat vielä pihalla, kun ennätin sinne. Sain Mustan napattua puusta, mutta Sisu juoksi pois pihasta enkä nähnyt sitä enää. Vein Mustan sisälle ja toivoin Sisun tulevan omia aikojaan takaisin. Puoli yhdeksältä lähdin viemään mummia kampaajalle. Sisu istuskeli kaikessa rauhassa terassilla ja tuli sisään kuin mitään erikoista ei olisi tapahtunut. Onneksi mitään vakavaa ei todella tapahtunut. Mummi jo rupesi ehdottelemaan, että eikö niitä voisi joskus päästää vapaaksi muutenkin. Siihen sanoin ehdottoman ein. Kuulin juuri viikonloppuna kissasta, joka kuoli jäätyään moottoripyörän alle. Tähän vetosin myös ja toivoakseni sain mummin vakuutettua siitä, että meidän kissoille riittää ulkoilu hihnan kanssa.

Hauskan päivän ilta

Tänään on ollut mukava päivä. Tulimme eilen vanhempieni luokse juhlimaan äitini syntymäpäivää. Nyt päivällä kävimme Koskipuiston Rossossa syömässä. Ruoka oli hyvää, mutta sitä sai odottaa turhan kauan. Onneksi seura oli hyvää. Molemmat nuoremmat siskoni olivat myös paikalla samoin toisen miesystävä. Syömisen jälkeen tulimme kotiin keittämään kahvit ja syömään synttärikakkua. Sen verran tuli pitkästä nautittua alkoholiakin, että olin pienessä huppelissa. Sekin tuntui hyvälle. Iltaan mahtui paljon naurua ja puhetta. Siskot lähtivät omiin koteihinsa ja me jäimme tänne. Kävimme läheisellä rannalla vielä pienellä iltauinnilla.

Nyt pojat kuuntelevat vielä mummun lukemaa iltasatua. Minä saan istua vielä hetken koneella ja nauttia rauhasta. Kohta minäkin lähden nukkumaan. Ennen nukahtamista aion vielä lukea hieman.

Maanantaina lähdemme takaisin kotiin. Vielä huomenna saamme olla lomalla kotiasioista.

Lauantai-iltana

Vanhemmat kävivät siivoamassa. Kaikki tekivät oman osuutensa. Oli ihan mukavaakin. Kävimme useamman kerran uimassa ja torilla sekä puuhailimme muutakin mukavaa. Mikä tärkeinta, kukaan ei menettänyt hermojaan.

Vanhemmat lähtivät viikko sitten ja me lähdimme myös samana päivänä Espooseen sukulaisvierailulle. Olimme siellä neljä päivää ja kävimme Linnanmäellä, Heurekassa ja Korkeasaaressa. Ihan mukava reissu.

Kotona olen ollut vetämätön ja laiska. Tukitöissä olin eilen ja torstaina ja muuta en sitten ole juurikaan jaksanut tehdä. Minulla on sosiaalisten kontaktien kiintiö täynnä. Haluaisin olla hetken aivan vain itsekseni. Ensi viikolla on terveyskurssin viimeinen jakso. Silloin pitää taas jaksaa olla sosiaalinen.

Tänään kävin vanhemman pojan kanssa katsomassa uusimman Harry Potter-leffan. Olen lukenut kaikki kirjat ja nähnyt tähän astiset elokuvat. Muistikuvani kirjasta eivät olleet kovin vahvat, mikä saattoi olla hyvä asia. Minusta elokuva oli ihan hyvä. Joitakin kirjaan kuulumattomia juonenkäänteitä huomasin, mutta eivät ne elokuvaa haitanneet.

Sateinen maanantai

Sisko lähti perjantaina jatkamaan matkaansa. Minulla oli hieman haikea olo sen jälkeen. Muutaman päivän yhdessäolon jälkeen on aina vaikea ja hieman tuskallista sopeutua yksinoloon. Tänään ovat vanhempani tulossa käymään pariksi päiväksi. Heillä on tarkoitus siivota täällä, kun en ole itse oikein jaksanut. Näin he ainakin sanoivat, kun tästä vierailusta oli puhe. Oma suhtautumiseni on aika kahtalainen. Toisaalta on kiva, että he tulevat ja auttavat minua, mutta kuitenkin odotan heitä hieman karvat pystyssä. Tämä on kuitenkin minun kotini ja nyt vanhempani astuvat hieman minun reviirilleni.

Viikonloppuna olin poikien kanssa mökillä. Siellä aika meni aika paljon lepäämiseen. Pojat kiukuttelivat jonkun verran.

Olo kuin turistilla

Viime viikolla olin taas kurssilla kahtena päivänä. Varsinaista asiaa ei tullut näillä käynneillä. Keskiviikkona vierailimme Kontioniemella SF-filmikylässä, missä kuvataan Karjalan kunnailla-sarjaa. Itse en ole kyseistä sarjaa seurannut, mutta muutenkin oli ihan mielenkiintoista nähdä sarjan kuvausten kulisseihin. Seuraavana päivänä kävimme Kolilla. Tutustuimme luontokeskukseen ja oppaan johdolla itse Kolin maisemiin. Kolilla olen käynyt ennenkin, mutta ilman opastusta, joten sekin oli kiinnostavaa. Retkeilyn jälkeen söimme keittoa ja joimme kahvia nuotiolla. Sääkin suosi Kolin retkipäivää, toisin kuin filmikyläretkeä, jolloin satoi välillä kaatamalla.

Eilen tuli sisko käymään pitkästä aikaa. Tänään leikimme lisää turisteja ja kävimme Outokummussa Vanhalla kaivoksella poikien kanssa. Siellä meni useampi tunti, kun seikkailimme ympäri vanhaa kaivosaluetta. Kaivoskäytävä ja kaivosjunalla ajelu osoittautuivat mielenkiintoisimmiksi kohteiksi. Minusta myös kaivostorniin oli hieno kiivetä. Sieltä oli hienot maisemat. Iltasella kävin siskon kanssa tutustumassa hieman Joensuun kauppoihin. Mukaan tarttui pokkareita ja postikortteja.

Huomenna aiomme jatkaa turistina oloa käymällä Valamon luostarissa. Olen siellä käynyt kerran joskus monta vuotta sitten, joten odotan innolla uutta käyntiä.

Kotona taas

Tulimme eilen kotiin yli viikon reissusta. Tänään olen yrittänyt purkaa matkalaukkuja ja orientoitua olemaan taas kotona. Yleensä kotiin on kiva tulla, mutta nyt jostain syystä ei olisi huvittanut tulla. Ei kyllä olisi huvittanut jäädä pisemmäksi aikaa vanhempien nurkkiin pyörimäänkään. Omat vanhemmatkin voi olla aika rasittavia joskus.

Pojat on nyt siellä tukihenkilötapaamisessa. Toivottavasti heillä on siellä mukavaa. Ihan mieluisia nämä käynnit ovat olleet.

Sisko on tulossa käymään ensi viikolla. Odotan innolla ja suunnittelen meille kaikenlaista kivaa tekemistä.

Väsyttää. Nyt olisi hyvä aika puuhailla kaikenlaista, mutta en taida jaksaa. Tämä päivä on ollut sellainen, että tekisi mieli vain nukkua. Aamupäivällä otinkin pienet unet. Nyt en kuitenkaan aio ruveta nukkumaan vaan syömään ja sitten pyörällä hakemaan poikia.

Kesälomailua

Olemme viikon verran lomailleet vanhempien nurkissa Tampereella. Kaikki on sujunut mukavasti. Kukaan ei ole menettänyt hermojaan. Poikien kanssa on käyty pakolliset Särkänniemet ja muita tuttuja käyntikohteita. Enin osa on kuitenkin lekoteltu ja nautittu lämmöstä ja uimisesta.

Maanantaina on tarkoitus palata kotiin. Kotiinpaluu ei oikein houkuta, mutta pojilla on tukihenkilötapaaminen tiistaina ja muitakin menoja on sovittu ensi viikolle. Toivottavasti ahdistus ei ole odottamassa heti oven takana.

Matalapainetta

Olen ollut melkoisen alavireinen jo jonkun aikaa. Kaikki suunnitelmat tuntuu menevän tavalla tai toisella myttyyn. Tulevaisuus ahdistaa. Liikaa sinänsä pieniä stressitekijöitä.

Masentavaa viikonloppua

Eilen oli syntymäpäiväni. En viettänyt sitä mitenkään erikoisesti. Läheisimmät ihmiset muistivat ja kotona keitin munkkikahvit mummille ja pojille.

Tunnen itseni varsin varhaiskeski-ikäiseksi. Jotenkin olettaisi, että tässä iässä pitäisi olla jo jollain lailla kiinni elämässä. Mutta miten minä. Sisäisesti säpäleinä ja ulkoisesti hautautuneena läskivuoreen. Olematon työkokemus, eikä tietoa mitä haluaisi tehdä. Koulutus hankittu joskus aikoja sitten ja sen jälkeen vain epäonnistuneita yrityksiä. Taas kerran tunnen olevani epäonnistunut ja hyödytön, yksinäinen ja onneton.

Tässä kuussa tein yhden lopullisen ratkaisun ja lopetin opiskelun. Olen kerinnyt myös hakea toiseen koulutukseen, johon en kuitenkaan päässyt. Tulevaisuus ahdistaa nyt aika pahasti. En jaksa suunnitella enää mitään.

Mitä tänään tein

Tänään aioin tehdä niin monia asioita. Tuntuu, etten ole mitään saanut aikaan. Kuitenkin olo on aivan naatti ja tunnen olleeni koko päivän työn touhussa. Luettelenpa sitten mitä olen tänään puuhannut.

Aamulla heräsin seitsemän maissa. Luin lehden , söin aamupalan ja kävin suihkussa. Etsin vaatehuoneesta kesävaatteita. Pojat heräilivät omia aikojaan kahdeksan jälkeen. Laitoin lapsille aamupalan. Pesin koneellisen pyykkiä. Pystytin teltan pihalle. Vaihdoin lakanat ja pesin ne. Otin hyvin pienet tirsat. Pojille tuli yksi kaveri kylään. Raivasin tavaroita paikoilleen. Selvitin veljesten välistä pahaa tappelua. Olin mummin luona kahvilla. Istutin kesäkukkia kolmeen parvekelaatikkoon ja kahteen isoon ruukkuun. Pyykit narulta sisälle ja lakanat kuivumaan. Pojilla oli tänään tukihenkilötapaaminen , joten oli aika laittaa ruokaa. Syönnin jälkeen olikin jo aika lähteä kuskaamaan poikia tapaamiseen. Minä kävin hautausmaalla kävelemässä ja tulin vähäksi aikaa kotiin. Olin hetken tietokoneella, soitin siskolle ja katsoin vähän telkkaria. Hain pojat. He halusivat käydä pirtelöllä. Kävimme ja samalla kävimme kiertelemässä Prismassa. Tulimme kotiin ennen kahdeksaa. Nuorempi poika halusi kylpyyn, joten laitoin sen. Kylvyn jälkeen siivosin kylpyhuoneen. Sitten olikin jo iltapalan ja iltasadun ja poikien nukkumaanmenon aika. Pojat asettuivat aikanaan. Minä olen sen jälkeen istunut koneen ääressä juoden viskiä ja lukien, kirjoittaen ja kuunnellen musiikkia. Ei mikään turha päivä.

Nuorempi poika keksi eilen illalla, että hän haluaa nukkua teltassa. Minä siihen myöntelin ja lupailin teltassa nukkumista hamassa tulevaisuudessa. Tänään poika oli hädin tuskin herännyt, kun jo kuului vaatimus teltan pystyttämisestä. Teltta pystytettiin ja siellä vietettiin päivällä jonkun verran aikaa. Illalla iltasatu luettiin sisällä ja sitten retkeilijä lähti telttaan. Saatoin pojan sinne ja siellä poika on pysynyt. On mielenkiintoista nähdä saako poika nukuttua kokoyön yksin teltassa vai tuleeko keskellä yötä äidin viereen. Hyvin on poika ainakin varustettu.

Kesäloman alku

Monta päivää on taas mennyt niin tohinassa, ettei kirjoittamiselle ole jäänyt yhtään tilaa. Torstain ja perjantain aamupäivät olin töissä pyörittelemässä muovinkappaleita oikeisiin asentoihin. Torstaina käytin mummia ostoksilla ja ostimme puoliksi pojille jätti trampoliinin. Sen kokoamiseen meni oma aikansa. Eräs poikien kavereista jäi meille yöksi. Perjantaina alakoululaisilla oli Suomen suven avaus-laulajaiset ja koulupäivä alkoi vasta puoli neljältä. Minäkin lähdin jo viiden aikaan Laulurinteelle katsomaan tapahtumaa. Lauantaina aioin siivota, mutta aika pieneksi jäi tulos. Koululla oli aamulla kevätjuhla. Pojilla riitti kavereita kokeilemassa trampoliinia. Käytin mummia ostamassa kesäkukkia. Kävimme poikien kanssa Rossossa syömässä luluvuoden loppumisen kunniaksi. Tänään pojilla oli taas pari kaveria. Aamupäivällä laitoin mummin puolella ruokaa. Täällä on ollut tänään todella kuuma päivä ja pojat keksivät iltapäivällä tahtovansa uimaan. Minulla ei ollut mitään sitä vastaan, joten komensin pojat autoon ja ajoimme rannalle. Pojat uivat, minä en edes aikonut. Illalla kävimme vanhemman pojan kummitädin luona tämän valmistujaiskahveilla.

Säpinää on siis riittänyt. Toivoisin jatkossa joukkoon myös hieman rauhallisempia päiviä. Muuten minulla alkaa pinna kiristyä uhkaavasti ja sitten ei ole kivaa enää kenelläkään. Myös jatkuva kesäsuunnitelmista kyseleminen ärsyttää. En ole jaksanut paneutua suunnitelmien tekoon. Sitä paitsi onhan tässä jo aika paljon ohjelmaa, kun pojat käyvät kerran viikossa tekemässä tukihenkilön kanssa jotakin ja minä käyn siellä tukitöissä. Ja minulla on vielä se terveyskurssikin menossa.

Huomisesta on tulossa taas puuhakas päivä. Pojilla on illalla se tukihenkilötapaaminen. Minun pitää istuttaa ne kesäkukat ja aion aloittaa kunnon siivouksen teon. Todennäköisesti pojilla käy jokunen kaverikin. Huuh.

Tihutöitä

Kissat olivat viime yönä riehaantuneet mummin puolella. Usein on näkynyt pieniä jälkiä öisistä leikeistä, mutta mitään isompaa vahinkoa ne eivät ole aiemmin saaneet aikaan. Mummi oli mennyt aamulla olohuoneeseen verhoja aukaisemaan ja huomannut vahingon tapahtuneen. mummilla oli sivupöydällä maljakossa juurtumassa jukkapalmun alku. Yön aikana kissat olivat onnistuneet kaatamaan maljakon. Vesi oli valunut suoraan pöydän vieressä olleen sähköpianon päälle ja siitä lattialle. Mummi kuivasi lattian ja valutteli pianosta suurimman osan vedestä pois. Nyt minä olen jo ehtinyt viedä pianon huoltoon. Saa nähdä tuleeko siitä enää kunnollista. Harmillinen juttu, mutta toisaalta hymyilyttää kissojen temput.

Kuvassa Sisu makoilee astiakaapin lasihyllyllä.

Tuomet kukkivat jo

Eilen olin sitten ensimmäistä päivää siellä terapeuttisessa työtoiminnassa. Paikkana ja kokemuksena vaikuttaa mielenkiintoiselta. Itse työ on melkoista ruuvinpyöritystä, eikä vaikuta kovin kiinnostavalta, mutta ei raskaaltakaan. Olen nyt aika positiivisella mielellä sen suhteen. Saa vain nähdä miten pojat saavat aikansa kulumaan sillä aikaa. Toisaalt ei tämä "työ" ole kuin neljä tuntia kahdesti viikossa.

Tänään aloitettiin poikien kanssa kesäliikuntakausi. Kävimme pelaamassa minigolfia. Oli ihan hauskaa, kukaan ei suuttunut ja kaikki saivat kohtalaisia tuloksia. Rata olisi voinut olla paremmassakin kunnossa, mutta huonommillakin radoilla on joskus tullut pelattua.

Palloilukeitaalta kotiin ajaessa huomasin tuomien kukkivan. Tuomenkukat liittyvät mielessäni aina alkukesään, joten täytyy sanoa kesän tulleen.

Haikea kevätyö

Nuoremmalla pojalla on siitepölyallergia. Silmiä kutittaa ja olo on lääkkeistä huolimatta vähän kehno. Toivottavasti kissat eivät ala missään vaiheessa aiheuttamaan oireita. Olemme kaikki kiintyneitä niihin. En halua ajatella, että niistä pitäisi luopua pojan allergian takia. Huolestunut mieli kerkiää kehitellä kaikenlaisia mielikuvia samalla kun toinen pyörii sängyssä saamatta unta huonon olon vuoksi.

Kävimme tänään kylässä vanhemman pojan kummisedän ja tämän nykyisen vaimon luona. Kummisedällä ja minulla oli joskus jonkunlaista suhteenpoikasta ilmassa. Se loppui tämän nykyisen vaimon ilmestyessä kuvioihin. Senkin jälkeen on siis kuitenkin pysytelty hyvissä väleissä. Joskus siellä käynnin jälkeen on ollut vähän haikea olo, että jos asiat olisivat menneet toisin niin... Nyt sellaista ei tullut.

Kahden vanhemman perheissä kyläilyt aiheuttavat myös haikeaa oloa. Haikeus ehjästä perheestä on toisenlaista kuin haikeus parisuhteesta. Sellaiseen perhe-elämään kuin minulla oli mieheni kanssa ei ole paluuta. Parisuhteessa voin kuvitella vielä joskus olevani.

Miehen kuoleman jälkeen meni pitkä aika ennenkuin miehet alkoivat kiinnostaa missään mielessä. Pari huonosti päättyneen yrityksen jälkeen halut olivat jälleen vähäiset. Aloitin opiskelun ja huomasin, ettei minulla ollut aikaa miehille. Sitten päälle änkesi tämä masennus ja tukahdutti kaiken muun alleen. Masennuksen suhteen tunnen olevani jo paremmalla puolella ja olenkin huomannut välillä katselevani miehiä sillä silmällä. Ongelmana on vain se, etten juuri liiku missään missä mahdollisen uuden miesystävän voisi tavata. Enkä enää osaisikaan hoidella mitään tutustumiskuvioita. Toisaalta mistäpä sen tietää mitä tuleman pitää silläkin rintamalla.

Yksinäisyydestä kärsin välillä ja joskus toivottomuudesta. Jotenkin olen kuitenkin tähän olooni tottunut. On vaikea kuvitella, miten uuden ihmissuhteen saisi sovitelluksi elämäänsä. Yksin olo ei ole minulle mikään peikko. Minulla ei ole halua saada toista ihmistä rinnalleni vain siksi, että sellainen pitäisi olla.

Nyt on hyvä hetki olla. Valvoa kaikessa rauhassa, juoda siideriä ja kuunnella Nina Simonea kevätyössä.

Kesää kohti

Nautin vihertyvästä luonnosta. Ja lämmöstä silloin kun sitä on.

Tänään kävin kalamarkkinoilla vanhemman pojan kanssa. Ihan mukavaa. Söimme kalalautasen puoliksi ja töllistelimme ihmisiä ja myytäviä tuotteita. Nuorempi jäi mieluummin kotiin pelaamaan tietokoneella. Muuten pojat ovat olleet viime aikoina kiitettävästi ulkona. Naapurin pikkutytöt ovat saaneet jättitrampoliinin viikko sitten. Nyt meilläkin puhutaan kovasti trampan hankkimisen hyvistä puolista. Minä en ole niin vakuuttunut. Tiedän muutamia aika vakavia trampoliinitapaturmia. Mutta toisaalta olisihan siinä pojille hyvää liikuntaa ja niin pois päin. Joten saa nähdä onnistuvatko pojat puhumaan minut vielä ympäri.

Kävimme kurssin kanssa viime keskiviikkona kampaajalla ammattikoululla. Olen yrittänyt totutella uuteen 15 cm lyhyempään tukkaan, mutta outoa on vieläkin. Varsinkin harjatessa tukka tuntuu loppuvan kesken. Peilikuvaan olen tyytyväinen.

Keväisiä mietteitä

Vietän hiljaiseloa. Ensi viikolla on taas kurssiviikko, jolloin tulee oltua sosiaalisempi. Nautin kevään tulon katselusta ja tunnen samalla tuttua keväistä levottomuutta. Elämä on jossain muualla ja minä vain jumitan paikoillani.

Kuntoutustuki jatkuu kesän yli. Pitäisi pikkuhiljaa miettiä, että mitä sitten. Opiskelun jatkaminen ei houkuta yhtään. Tunnen, ettei minulla ole nyt voimia sille suunnalle. Eikä kyllä kiinnostustakaan. Jotain siis pitäisi keksiä. En jaksa tällä hetkellä hirveästi luottaa TYP:in apuunkaan.

Mietin miksi ihmeessä minä välitän niin paljon ulkopuolisten ihmisten sanomisista ja ajatuksista? Luulisi, että tällä iällä ja elämänkokemuksella siitä olisi jo päässyt pois. Ikuinen kiltteys taitaa taas nostaa päätään. Kun ei ole ikinä saanut, voinut tai uskaltanut haluta mitään itselleen, on vaikea yhtäkkiä alkaa haluamaan asioita. Minun on vaikea edes unelmoida mitään mistään. Nurkan takaa vaanii ainainen epäonnistumisen pelko ja toisten halveksunta.

Tauolta

Jostain syystä olen ollut kirjoittamatta jonkun aikaa. On kuin ei olisi ollut mitään sanottavaa kenellekään. Ja kun on jonkun aikaa kirjoittamatta alkaa aloittaminen tuntua aina vain vaikeammalle. Sanat on kerta kaikkisesti olleet kateissa. Yritän verrytellä pikkuhiljaa.

Mitä sitten olen tehnyt? Olen viettänyt tavanomaista hiljaiseloa. Vanhemmalla pojallakin oli synttärit. Olen ollut kaksi jaksoa työkykyä elvyttävällä kurssilla, mikä on ollut mielenkiintoista ja kivaa. Olen välillä uppoutunut lukemaan intensiivisesti, mitä en pahimman masennusajan aikana pystynyt tekemään.

Tänään on vappupäivä. On aurinkoista ja lämmintä. Kävimme yhdessä poikien kanssa kaupungilla ihmettelemässä vappuhulinoita. Eilen grillasimme ensimmäisen kerran tänä vuonna. Elämä näyttää vaihteeksi ihan mukavalta.

Lisääntyvät lemmikit

Tiistaista lähtien meillä on ollut kaksi mustaa kissaa. Kissan hankinnasta on ollut puhe jo jonkun aikaa. Tiistaina mummi luki lehdestä kahdesta hyvään kotiin luovutettavasta 7 kk vanhasta tyttökissasta. Mummihan soitti sinne ja keskustelimme asiasta. Päätöksenä oli käydä katsomassa kissoja. Niinpä sitten kävimme katsomassa ja tulimme kissojen kanssa kotiin. Tytöt ovat varsin suloisia. Toinen on jo kotiutunut täysin ja toinen vielä hieman arastelee uutta kotia. Kuvassa on Silkki, jota nuorempi poika haluaisi kutsua Sisuksi. Ujomman kissan nimi on Iso-Musta.

Pelkoja ja toiveita

Kävin tänään taas siellä kunntoutuspsykologilla. Keskusteltiin siitä työtoimintaan menosta. Olen nyt päättänyt lähteä siihen. Vielä pitää olla yhteydessä paikkaan ja sopia käytännön asioista. Asioiden pitäisi olla sillä selvät. Toivon totisesti, että nyt ei tule mitään mutkia matkaan. Olen nyt saanut itseni asennoitumaan sinne menoon. Olisihan se jonkinlaista kokemusta ja ainakin vaihtelua arkeen.

Minulla on tunne, että pitäisi taas kerran tietää mikä sitä oikein haluaisi isona olla. Mutta kun en vieläkään tiedä. Ennen sairaslomaa olin opiskelemassa kolmatta ammattia itselleni. Nyt tuntuu siltä, etten niiden opintojen pariin halua palata. En vain osaa sanoa mitä muutakaan haluaisin tehdä. Toisaalta olen viime vuosina opiskellut niin paljon, että mielelläni tekisin jotain muuta välillä niin paljon kuin opiskelusta pidänkin. Mutta mistäpä sitä työpaikan tempaisisi tähän hätään, enkä toisaalta ole varma jaksaisinko täysipäiväisesti työelämässä. Toivoisin työkokeilun vähän selvittävän näitäkin asioita. ( Tai oikea termihän tässä tapauksessa on terapeuttinen työtoiminta. Menen sekaisin kaikista näistä termeistä.)

Nyt aivan muihin asioihin. Mummi on kovasti hankkimassa tähän taloon kissaa. En oikein tiedä mitä mieltä olla asiasta. Sekin on niin toisaalta tai toisaalta juttuja. Kai se kissan hankkiminen on enemmän kiva juttu. Saanyt nähdä tuleeko siitä kuitenkaan mitään.

Kuntoutuspsykologilla käynnin jälkeen kävin vähän kaupungilla kiertelemässä. Minulla ei ollut mitään erityistä ostettavaa. lopulta ostin pari uutta dvd:tä ja pari kirjaa. Molempia olisi ollut aivan riittävästi ennestäänkin. Katselin myös paria syntymäpäivälahjaa, mutta en vielä löytänyt mitään oikein lahjaksi sopivaa.

Ei vielä kevättä

Joka puolella hehkutetaan kevään tuloa. Näillä leveyksillä on ainakin täysi talvi vielä. Minusta tuntuu, että olen juuri oppinut ja tottunut talven olemassa oloon. Heti pitäisikin odottaa kevättä. Mikä kiire ihmisillä on aina eteenpäin? Miksei voi elää rauhassa sitä vuodenaikaa mitä eletään?
Kävin tänään marketissa ruokaostoksilla ja silmäilin hieman vaatteita. Vaateostoksilla etenkin huomaa vuodenaikojen vaihtumisen ennenaikojaan. Ärsyttää.

Uusia tuulia

Kävin eilen tutustumassa paikkaan, minne olisin mahdollisesti menossa mukaan työtoimintaan. Hommat sinänsä ei vaikuttaneet miltään unelmahommilta, mutta tärkeintä kai siinä olisikin päästä pois kotoa neljän seinän sisältä. Nyt pitäisi päättää haluanko sinne vai jonnekin muualle. Homma alkaisi aika nopeaan tahtiin ja itse saisi määrittää monenako päivänä siellä kävisi. Vaikuttaa sellaiselta, mitä olen mielessäni ajatellut. Silti pelottaa aivan älyttömästi. Uusi paikka ja uudet ihmiset. Pelko jonkinlaisesta vielä suuremmasta luuserinleimasta. En tiedä enää edes mitä pelkään ja mitä pitäisi pelätä. Muutos on aina pelottava.

Kai minä tähän lähden. Toivon, että tästä olisi apua elämän normalisoitumiseen. Toisaalta olen nyt jo useita vuosia painiskellut tämän masennuksen ja uupumuksen kanssa, että siitä on tullut minulle normaali olotila. En enää muista millaista oli silloin, kun elämässä oli ns. kaikki hyvin.

Räkäistä arkea ja lomamuistoja

Viime viikkoinen loma oli kyllä todella tarpeeseen. Oli ihanaa syödä monta kertaa päivässä valmiista pöydästä, miettiä vain mennäkö hiihtämään vai uimaan ja olla vaihteeksi lomalla muuallakin kuin sukulaisten nurkissa. Sain olla totaalisen irti kaikesta tästä arjen pyörityksestä.

Kotiinpaluun jälkeen olen kärvistellyt aivan kamalassa flunssassa. Nyt on ensimmäinen päivä kun ajatus kulkee edes jotenkuten. Toinen poika on sairastanut myös ja nyt näyttää siltä ettei nuorempikaan tule säästymään taudilta.

Jotenkin ahdistaa tämä elämä taas. En saa otetta mistään.

Talvisia touhuja

Poika vietti synttäreitä monta päivää, vaikka virallinen merkkipäivä oli vasta eilen. Torstaina kävi koulukavereita ja lauantaina kahvitimme isovanhempia. Minun vanhempani Tampereelta olivat myös täällä viikonlopun. Kävimme heidän kanssaan ravintolassa syömässä.

Tänään olemme lähdössä reissuun. Hain meille sellaista lomatukea ja saimme sen. Tarkoítus on uida, hiihtää ja syödä valmiista pöydästä. Toivottavasti on hauska matka.

Unettomuutta

Pitkästä aikaa menossa on uneton yö. Olen torkkunut ja herännyt lukuisia kertoja ja nyt tuntuu etten saa nukuttua enää yhtään. Niska ja hartiat ovat jäykät ja kipeät. Ajatukset kiertävät huolestunutta kehää. Ilmeisesti pojan huomiset kaverisynttärit ja viikonlopun isovanhempien kahvitus hermostuttaa sen verran. Sekä tietysti aina mielessä pyörivät raha-asiat ja tulevaisuus.

Päivällä sain itseni pitkästä aikaa päivänvalon aikana ulos. Nappasin kameran mukaani ja räpsin muutamia kuvia. Kuva ei ole mitenkään hyvä, mutta minusta siitä näkee kävelyretken tunnelman. Oli tosi hienoa kävellä melkein lämpimältä tuntuvassa auringonpaisteessa.

Päivään mahtui myös annos pelkoa ja jännitystä. Pojat pääsivät koulusta molemmat yhdeltä. Vanhempi tuli ajallaan, mutta nuorempaa ei näkynyt. Ensin ajattelin pojan jääneen tukiopetukseen, vaikka siitä yleensä ilmoitetaankin etukäteen. Aika kului kuitenkin eikä poikaa kuulunut. Arvelin pojan menneen jonkun kaverinsa luo. Yleensä hän on käynyt siitä sanomassa kotona. Pojan puhelin oli tietysti jäänyt kotiin. Aloin jo huolestua oikeasti. Mielessä kävivät kaikki mahdolliset kauhukuvat, mitkä olisivat voineet käydä toteen. Äidinsydän väpättäen ehdin jo soitella pojan kavereillekin, kun tämä sankari tulee neljän maissa kotiin. Hän oli todellakin ollut kaverin luona ja oli kuulemma sanonut siitä aamullakin. Minulla ei ole siitä minkäänlaista muistikuvaa. Pikkuisen saarnasin pojalle. Olin kuitenkin todella iloinen ja helpottunut pojan kotiinpaluusta.

Aika kuluu nyttenkin. Inhottaa valvoa näin, kun tiedän, että huomenna pitää olla valppaana ja virkkuna koko päivän eikä aikaa päiväuniin ole. Yritän taas asettua sänkyyn ja saada unenpäästä kiinni.

Synttärit ja muuta touhua

Nuoremmalla pojalla on synttärit tällä viikolla. Minusta tuntuu hurjalle, että poika täyttää jo kahdeksan. Minne ihmeeseen katosi se äidin pikkuvauva? Aika rientää eteenpäin hurjaa vauhtia nykyisin.

Synttärikemut pitäisi jaksaa järjestää. Ei kyllä huvittaisi tippaakaan. Toisaalta ei ne nyt niin kovin työläät ole, kun vain saisi aloitetuksi. Yhtenä iltana tulee kavereita ja viikonloppuna kaikki isovanhemmat.

Keventely on lähtenyt ihan kivasti käyntiin. Toivottavasti selviän myös synttäriherkuista kunnialla.

Loppuviikko kului jotenkin masentavissa tunnelmissa. Vanha tuttu ahdistuskin nosti välillä päätänsä. Varmaan asiaan vaikutti se terapiatyöpaikkaan tutustumisen peruuntuminen. Lisäksi huomasin unohtaneeni nuoremman pojan puheterapian. Sääkin oli suorastaan inhottavan ihana enkä tietenkään saanut itseäni raahattua pihalle.

Tänään on kuitenkin ollut ihan mukava päivä, vaikka en saanutkaan siivottua aivan niin kuin olin suunnitellut. Kävimme kuitenkin poikien kanssa uimassa, mikä on aina mukavaa.

Tehtävä

Kävin joku aika sitten kuntoutuspsykologin juttusilla. Siellä on tarkoitus pohdiskella valintoja ammatin ja koulutuksen suhteen. Sain sieltä kotitehtäväksi miettiä 20 asiaa, joita teen mielelläni. Aloin pohtia tehtävää tosissani. Sain hätinä 15 mieleistä asiaa paperille. Yllättävän vaikea tehtävä, kun sen ottaa vakavasti. Mielenkiintoista oli myös kuunnella psykologin tulkintaa tehtävästä.

Harmittaa

Tänään sain tietää, että tälle viikolle sovittu tapaamisaika työterapiapaikkaan on siirretty. Harmittaa aika tavalla. Olin niin varautunut siihen etukäteen. No, ei voi mitään.

Muuten päivä on sujunut tähän asti ihan hyvin. Olo on ollut kohtalaisen virkeä. Nyt odottelen poikia koulusta. Anoppi tulee tänne myös ja sitten lähdemme ostamaan yhdessä suksia toiselle pojalle. Anoppi lupasi maksaa ne syntymäpäivälahjaksi. Illalla on vielä jumppa, joten on tässä ihan mukaviakin asioita tälle päivälle tiedossa.

Rento viikonloppu

Pitkästä aikaa viikonloppu on mennyt sutjakkaasti. Viime yönä pojilla oli kaveri yökylässä ja sen jäljiltä tämä päivä on sujunut mukavasti. Illalla kävimme porukalla uimahallissa, mikä on aina mukavaa. Huomenna olemme menossa kylään anoppilaan. Sekin on pitkästä aikaa ihan kivaa.

Ensi viikolle on sovittu aika tutustumiskäynnille yhteen mahdolliseen terapeuttisen työn paikkaan. Ja jos se ei vaikuta kiinnostavalta on paikkoja muitakin. Pitkästä aikaa olisi ihan kiva tehdä jotain muutakin kuin olla kotona. Samalla näkisin vähän mikä sitä voisi kiinnostaa tulevaisuudessa ja miten sitä jo jaksaa tehdä jotain.

Parempi päivä

Tänään on selvästi parempi päivä tiedossa. Pojat meni kumpikin kouluun yhdeksäksi ja se tarkoitti meille kaikille hieman pisempiä unia. En tiedä riittikö se reilu puolituntia, mutta nyt en ole tuntenut sellaista painostavaa väsymystä ja pakkoa mennä nukkumaan kuin yleensä.

Liityin eilen Keventyjiin. Painoa on taas kertynyt niin paljon, että itselläkin on raskas olo. Olen aiemminkin pudottanut painoa jonkun verran Keventäjien systeemillä, joten tuttua touhua on.
Pikkuisen epäilyttää laihdutuksen sujuminen tämän masennuksen keskellä, mutta sen tiedän ettei tämän ruhon raahaaminen auta mielialaa tippaakaan.

En vain jaksa

Nuorempi poika ei suostunut lähtemään kouluun. En ymmärrä mitä sen kanssa pitäisi tehdä. Nyt tuntuu muutenkin olevan itsellä huono päivä tulossa. Väsyttää, mutta ei voi vain pelkästään nukkua. Varsinkin kun se yksi on kotona.



Eilen meillä kävi lastensuojelusta sosiaalityöntekijä. Olemme hankkimassa pojille tukihenkilöä tai tukiperhettä, jossa pojat voisivat vierailla silloin tällöin. Jos se hieman helpottaisi minunkin elämääni. Ja pojille voisi olla hyväksi nähdä perhe-elämää, jossa on molemmat vanhemmat mukana kuvioissa. Vierailu sujui kaikenkaikkiaan ihan mukavasti.



Verikokeiden tulokset sain tällä viikolla. Veriarvot olivat muuten ihan hyvät, mutta maksaarvo oli hieman koholla. Se johtunee luultavasti näistä päälääkkeistä. Seuraavalla lääkärikäynnillä pitää ottaa asia kuulemma puheeksi.

Valokuvaamisesta

Joskus olin hyvinkin innostunut valokuvaamisesta. Olen käynyt muutaman kurssin perinteisten mustavalkoisten valokuvien tekemisestä. Olen kuvannut paljon sen jälkeen kun 11-vuotiaana sain oman kameran. Kuvasin kaikenlaista, perhettä ja koulussa kavereita. Välillä kuvasin vähemmän, mutta lasten synnyttyä innostuin kuvaamisesta taas enemmän. Pari vuotta sitten ostin itselleni digikameran ja tietokoneen kovalevy on täyttynyt erilaisista kuvista. Parhaimmat otokset olen teettänyt paperikuviksi. Olen halunnut opetella kuvankäsittelyä, mutta en ole saanut aikaiseksi perehtyä siihen syvemmin. Tänään oli ulkona hieno sää, mutta en saanut itseäni ulos. Huomasin myös, että kamera on ollut joulusta saakka ilman virtaa. Laitoin kameran akun lataukseen ja päätin jatkaa kuvaamista ahkerammin kuin viime aikoina. Jospa tälläinen mieleinen tekeminen piristäisi mieltä muutenkin. Voisin sitten joskus laittaa joitakin kuvia tännekin.

Kuvan enkeli on Tampereen Kalevankankaan hautausmaalta.

Alavireisyyttä

Ulkona olisi tosi hieno talvipäivä. En vain saa itseäni liikkeelle. Mitään muutakaan en saa tehtyä. Haluaisin vain kaivautua peiton alle tiiviimmin ja antaa kaiken vain olla. Pojat tulee kuitenkin kohta koulusta ja sitten minun pitää jaksaa taas olla äiti.

Nuorempi poika on koetellut hermoja viime aikoina. Pojilla on ollut koulussa uimahallikäyntejä. Nuorempi poika, joka tavallisesti on varsinainen vesipeto, ei jostain syystä halua mennä koulun kanssa uimaan. Hän on jääräpäisimpiä ihmisiä, joita tunnen, joten melkoista vääntöä on ollut yrittää saada poika kouluun. Aina en siinä edes onnistu. Muutenkin hän on ollut tavallista hankalampi viime aikoina. Läksyjen tekokaan ei suju ilman äitiä. Autanhan minä, mutta joka päivä ei jaksaisi. Vanhemmalla pojalla on onneksi nyt menossa vähän rauhallisempi kausi.

Unohdin aivan, että sainhan minä jotain tehtyä tänäänkin. Kävin verikokeessa. Työvoiman palvelukeskuksen kautta pääsin terveystarkastukseen ja sieltä sain lähetteen näihin verikokeisiin. On ihan mielenkiintoista saada tietää tulokset. En muistaa koska, minusta on otettu yhtä tarkka tutkimus.

Hyvä mieli tehdystä työstä

Tänään sain pitkästä aikaa tarmonpuuskan ja imuroin koko huushollin ja järjestelin paikkoja. Kyllä nyt on kiva olla siistissä ja viihtyisässä ympäristössä. Nyt sitä sitten ihmettelen miten pystyinkään niin pitkään sietämään sitä sekäsotkua.

Kirkastuvaa

Viikonloppu meni paremmin kuin pitkään aikaan. Perjantaina kävin vanhemman pojan kanssa ostamassa uudet luistimet. Vietimmekin sitten aikaa luistinradalla kumpanakin päivänä. Välillä pojat oli siellä kavereiden kanssa ja minä kävin kävelyllä. Muutenkin oli kaikenlaista mukavaa yhteistä tekemistä eikä kumpikaan kiukutellut erityisesti.

Muutenkin olen aika hyvällä mielellä. Kävin viime viikolla siellä työvoiman palvelukeskuksessa ja sieltä ehdoteltiin kaikenlaisia paikkoja mihin voisin päästä työkokeiluun. On mukava ajatella pääsevänsä kokeilemaan omaa kuntoaan ja kestävyyttään. Sen lisäksi pääsen tällä viikolla kyseisen paikan kuntoutuspsykologin juttusille. Jospa sitä vihdoinkin keksisi jotakin mitä haluaisin oikeasti tehdä tämän kaiken haahuilun jälkeen.

Aina vain samaa

Olo on viime päivinä ollut jokseenkin väsynyt. En ole juuri muuta jaksanut tehdä kuin maata sängyllä ja torkkua. Kotityöt on taas riitäytyneet hallinnasta. Toivottavasti huomenna on jaksavampi päivä.

Tänään olisi ollut käynti mtt:lla omahoitajan luona. En jaksanut sinnekään mennä. Sain sentäs peruttua ajan. Olen muuten kyllä käynyt siellä säännöllisesti. Välillä tuntuu etten enää osaa siellä jutella vaikeista asioista vaan käynnit menevät pelkäksi jutusteluksi. Kuitenkin tunnen, että niitä tärkeitä asioita on vielä puhumatta.

Huomenna on taas yksi tapaaminen. Sinne on jaksettava raahautua.

Tasaantuvaa

Tänään ei enää ole ollut niin paha olla. Kai sitä pitää pikkuhiljaa alkaa uskomaan, että parempaan päin tässä ollaan menossa. On päiviä, jolloin olo tuntuu lähestulkoon normaalilta, jos nyt enää muistan miltä se tuntuu. Sitten on näitä toisia päiviä. Eikä ole kovin pitkä aika siitä, kun koko ajan oli yhtä vittumainen olo.

Vanhempi poika sai tänään hammasraudat myös alahampaisiin. Nyt hän kipuilee ja kiukkuaa niiden vuoksi.

Taas tässä

Tänään on paha olla. Olo on tuntunut jo jonkun aikaa hieman kevyemmältä. Nyt kaikki ahdistua ja masennus on iskenyt voimalla takaisin. Haluaisin vain itkeä, mutta en pysty.

Tyhjää täynnä

En ole reissusta kotiutumisen jälkeen päässyt arkirytmistä kiinni. Päivät tulee torkuttua niin, että ihmettelen miten saan yölläkin nukuttua. Poikien tultua koulusta odotan vain ruuanlaittoa ja sitä, että pääsisi nukkumaan. Tänään tunnen itseni erityisen nuutuneeksi. Nyt ei ole edes pitkään aikaan mitään mukavaa tiedossa. En vain jaksa mitään. Ja kuitenkin pitäisi saada jotain päätöksia aikaiseksi.

Kotona taas

Tulimme kotiin maanantaina ja nyt on melkein kaikki laukutkin purettu. Reissu oli pääsääntöisesti ihan kiva. Sululaisia tuli nähtyä riittävästi ja harrastettua myös kulttuuririentoja. Kotiinpaluukin on ollut odotettua mukavampi.

Vanhempien luona huomasi, ettei siellä ole mikään muuttunut. Äiti on samanlainen helposti mököttävä ja äkkinäinen käänteissään ja isä yrittää rauhoittaa tilannetta. Silloin kun isä on jostain hermostunut ei äiti oikein osaa toimia ja hermostuu myös. Huomasin vaipuvani omaan kiltin ja hiljaisen tytön rooliini. Viisitoista vuotta nuorempi ja vielä kotona asuva sisko jäi yhtä etäiseksi kuin aina ennenkin. Minä en tunne siskoani kunnolla eikä hän minua. Harmittava tilanne.