Selailin tänään aikani kuluksi vanhoja tekstejäni. Huomasin kirjoittaneeni tätä blogia jo yli vuoden. Melkoinen saavutus.
Muistelin menneitä muutenkin muutenkin. Vaikka olo on haikea ja surullinen, on olo kuitenkin aivan toinen kuin pahimpaan masennusaikaan viime vuonna. Nyt pystyn jo uskomaan jonkinlaiseen tulevaisuuteen ja jaksan tehdä jo muutakin kuin maata sängyssä katselemassa tuntiviisarin liikettä.
Isä lähti tänään kotiin. Oli mukava nämä pari päivää, kun ei tarvinnut huolehtia kaikesta yksin. Kävin myös poikien kanssa kädentaito- ja keräilymessuilla. Pojat ostatti kaikenlaista. Itselleni en löytänyt mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti