Öisiä höpinöitä

Tänään en ole väsynyt melko kiireisestä työpäivästä huolimatta. Toinen viikko työharjoittelussa on nyt takana. Minusta siellä on sujunut melko mukavasti. Tunnen jopa välillä osaavani jotain, ainakin enemmän kuin viime viikolla. En tiedä onko tämäkään nyt sitten ihan sitä "mitä isona haluaisin tehdä", mutta nyt olen ainakin viihtynyt. Täytyy vain ihmetellä sitä, millä tahdilla ne naiset töitä painavat. Kahdestaankin on joskus kiirettä ja pääsääntöisesti siellä on vain yksi henkilö töissä.

Pojat oli pienesti täpinöissään halloweenista. Vanhempi kävi parin kaverinsa kanssa karkki tai kepponen-kierroksella. Jotain pientä olivat pojat saaneetkin. Meilläkin kävi muutama poikaporukka.

Huomenna menemme poikien kanssa käymään hautausmaalla. Osittain velvollisuudentunnosta.
En ole ikinä ollut kovin hyvä näiden vuodenkiertoon kuuluvien tiettyjen tapajuhlien kanssa. Pyhäinpäivään kuuluu käydä hautausmaalla viemässä kynttilä. Se on sitä muodollista suremista, jota vastaan olen hiljaa mielessäni kapinoinut. Surra voi niin monella tavalla, jokainen omallaan. Hautausmaalla sinänsä on mukava käydä. Olen aina pitänyt hautausmaita miellyttävinä paikkoina. Ja onhan se kynttilämeri hienon näköistä varsinkin hämärässä.