Öisiä höpinöitä

Tänään en ole väsynyt melko kiireisestä työpäivästä huolimatta. Toinen viikko työharjoittelussa on nyt takana. Minusta siellä on sujunut melko mukavasti. Tunnen jopa välillä osaavani jotain, ainakin enemmän kuin viime viikolla. En tiedä onko tämäkään nyt sitten ihan sitä "mitä isona haluaisin tehdä", mutta nyt olen ainakin viihtynyt. Täytyy vain ihmetellä sitä, millä tahdilla ne naiset töitä painavat. Kahdestaankin on joskus kiirettä ja pääsääntöisesti siellä on vain yksi henkilö töissä.

Pojat oli pienesti täpinöissään halloweenista. Vanhempi kävi parin kaverinsa kanssa karkki tai kepponen-kierroksella. Jotain pientä olivat pojat saaneetkin. Meilläkin kävi muutama poikaporukka.

Huomenna menemme poikien kanssa käymään hautausmaalla. Osittain velvollisuudentunnosta.
En ole ikinä ollut kovin hyvä näiden vuodenkiertoon kuuluvien tiettyjen tapajuhlien kanssa. Pyhäinpäivään kuuluu käydä hautausmaalla viemässä kynttilä. Se on sitä muodollista suremista, jota vastaan olen hiljaa mielessäni kapinoinut. Surra voi niin monella tavalla, jokainen omallaan. Hautausmaalla sinänsä on mukava käydä. Olen aina pitänyt hautausmaita miellyttävinä paikkoina. Ja onhan se kynttilämeri hienon näköistä varsinkin hämärässä.

Masentava lauantai-ilta

Nyt on viikko kurssiin kuuluvaa työharjoittelua takanapäin. Varsin mielenkiintoista on ollut ja samalla väsyttävää. Työ on yllättävänkin fyysistä, varsinkin näinkin huonokuntoiselle kuin minä olen. Välillä olen tuntenut itseni tyhmäksi ja mitään osaamattomaksi. Välillä on mieleen palannut asioita, joita olen joskus osannut. Jatkuva sosiaalinen kanssakäyminen on myös aika väsyttävää taas vieraiden ihmisten kanssa äkkiseltään. Mielenkiintoista on myös ollut, mutta olin eilen työviikon jälkeen tosi poikki.

Tulevaisuus on taas alkanut pelottaa. Kurssin ajan on ollut jotenkin turvallinen olo, kun on tiennyt mitä tulevina viikkoina tekee. Työharjoittelua on vielä kuusi viikkoa ja sen jälkeen on kaikki taas ihan auki. Siinä mielessä kurssi ei ole saanut minulle mitään uutta mieleen. Se on vain vahvistunut, että entistä en halua.

Eilen tuli kahdeksan vuotta täyteen miehen kuolemasta. Sekin on osaltaan syynä alavireiseen oloon. Tunnen itseni välillä niin yksinäiseksi. Kaipaan parisuhdetta. Näihin kahdeksaan vuoteen mahtuu yksi vakava suhde, josta sain aika pahasti nenilleni. Sen jälkeen tuntui pitkään siltä, ettei edes uskalla ajatella suhdetta kenenkään kanssa. Sitten aloitin nämä surkeasti päättyneet opiskelukokeilut, joiden aikana ei olisi ollut aikaa eikä voimia mihinkään seurusteluyrityksiin. Ja viime vuodet olen vaihtelevalla menestyksellä paininut tämän masennuksen kanssa. Nyt masennus on alkanut helpottaa ja huomaan yksinäisyyteni. Olen ollut huono pitämään yhteyttä ihmisiin ja myös minuun ei ole pidetty yhteyttä. En kai ole riittävän mielenkiintoinen henkilä moiseen. En osaa enää olla ihmisten kanssa. En tiedä oleko koskaan sitä niin hyvin osannutkaan. Joskus sitä vain tiedostaa niin hyvin tämän yksinäisyyden ja kaipaan jotakuta jakamaan arkea kanssani. Jotakuta, jolle minäkin voisin olla välillä heikko.

Toisaalta on vaikea kuvitella ketään tähän elämään, jota elän. Se on niin urautunut yksitoikkoiseen arkeen. Jotain muutosta tarvitsen. En vain osaa repäistä itseäni irti tästä elämästä. Minulla ei ole voimia siihen.

Sunnuntai-iltana

Selailin tänään aikani kuluksi vanhoja tekstejäni. Huomasin kirjoittaneeni tätä blogia jo yli vuoden. Melkoinen saavutus.

Muistelin menneitä muutenkin muutenkin. Vaikka olo on haikea ja surullinen, on olo kuitenkin aivan toinen kuin pahimpaan masennusaikaan viime vuonna. Nyt pystyn jo uskomaan jonkinlaiseen tulevaisuuteen ja jaksan tehdä jo muutakin kuin maata sängyssä katselemassa tuntiviisarin liikettä.

Isä lähti tänään kotiin. Oli mukava nämä pari päivää, kun ei tarvinnut huolehtia kaikesta yksin. Kävin myös poikien kanssa kädentaito- ja keräilymessuilla. Pojat ostatti kaikenlaista. Itselleni en löytänyt mitään.

Taas yksi loppu

Tänään oli urasuunnittelukurssin viimeinen lähiopetuspäivä pitkään aikaan. Maanantaina alkaa harjoittelujakso, jonka jälkeen kokoonnumme vielä pariksi päivää joulukuun alussa. On ollut kyllä todella hauskaa näiden viikkojen aikana. Ihmettelen sitä, miten nopeasti ryhmäydyimme.

Maanantai jännittää jonkun verran. Toisaalta olen ihan odottavalla kannalla.

Vaari tuli eilen meille. Vaari ja pojat kävivät tänään uimassa sillä aikaa, kun minä olin kurssilla. Huomenna menemme koko porukalla katsomaan jääkiekkoa. Mukava, että pojille tuli jotain muutakin aktiviteettia loman ajaksi kuin kotona möllöttäminen.

Rutinaa

Pojilla on syyslomaviikko. Minä istun kurssilla päivät ja pojat ovat sillä aikaa mummin hoteissa. Kun edes olisi kurssilla jotain merkityksellistä asiaa tai vaihtoehtoisesti sellaista missä ei tarvitsisi olla paikalla. Olisi mukava tehdä enemmän yhdessä jotain nyt, kun pojilla on lomaa.

Talvikin on tulossa. Pitäisi vaihtaa autoon talvirenkaat, mutta en vain ole saanut aikaiseksi. Auto olisi myös kiva saada mahtumaan talliin. Se on täynnä kauppiaan romuja, jotka se varastoi kesällä talliin väliaikaisesti kesällä.

Tänään on hyvä päivä

Urasuunnittelukurssiin kuuluu seitsemän viikon harjoittelu. Tänään varmistui minulle harjoittelupaikka. Olen tosi innoissani. Paikka vaikuttaa tosi mielenkiintoiselta eikä minun tarvinnut soittaa viiteenkymmeneen paikkaan ennenkuin tärppäsi, kuten erään kurssikaverin. Jos työ on sellaista, kuin ajattelen, voi siitä kehittyä ihan varteenotettava tavoite ihan työksikin asti.

Pojille tuli tänään joulu. Käytiin Citymarketissa tarkoituksena ostaa nuoremmalle pojalle uusi pyöräilykypärä. Kypärä tuli myös hankittya ja sen lisäksi Rock band- peli ja soittimet. Soittimet oli tarjouksessa ja pojat alkoivat mahdottomasti mankua niitä. Siitä huolimatta ostin sitten kapineet. Pojat paukutti peliä innoissaan koko illan. Tulipahan sitten ainakin käyttöön. Ja on todella pojille joululahja, hieman aikaisessa tosin.

Illalla oli myös Kytin kokous. Siellä ei ollut mitään ihmeempää. Juotiin kahvia ja suunniteltiin rahanhankkimiskeinoja. Saa nähdä päätyykö tässä myymään sukkia vai karamellejä.

On tosi mukava olla näin hyvällä mielellä. Takana onkin taas kerran vähän synkempiä päiviä. Osittain synkkää mielialaa varmasti selittää melkein flunssainen olo, joka on vaivannut jo viikon.