Uusia tuulia tiedossa

Äskettäin kaipailin jotain uutta elämääni. Perjantaina odotti kotona kirje työvoimahallinnolta. Olen päässyt sellaiselle urasuunnittelukurssille. Se alkaa jo 7.9. eli tosi pian. Nyt sitten kauhistelen ja pelkään muutosta. Ennen kaikkea pohdin millaista on olla taas joka päivä jossain ja outojen ihmisten kanssa. On kuitenkin mennyt puolitoista vuotta siitä kun viimeksi säännöllisesti olin mukana "normaalissa" päivärytmissä. Onhan sitä nyt sitten ainakin joulukuulle asti jotain päiväjärjestystä. Toivottavasti tästä on jotain hyötyäkin, että saisin hahmotettua jotain suuntaa itselleni.

Muuten on tämä viikko mennyt mukavasti. Sain kirjoitettua jonkun verran ja sain pysyteltyä hereillä useimmat päivät. Siinä on jo saavutusta siinäkin.

Ei taaskaan mitään erityistä

Nyt kun en enää ole niin masentunut, alkaa tämä joutilaisuus jollakin tapaa jo tympäistä. Haluaisin itselleni jonkun mukavan harrastuksen tai jotain, mutta en jaksa keksiä mitään. Haluan päiviini jotain muutakin kuin ainaisia kotitöitä ja poikien odottelua.

Maanantaina oli nuoremman pojan koululla vanhempainilta. Lupauduin mukaan vanhempien ja koulun väliseen yhteistyötoimikuntaan. Vähän kaduttaa ja pelottaa nyt, mutta toisaalta odotan ihan mielenkiinnolla.

Toinen kissoista aiheutti eilen aikamoisen säikähdyksen. Pojat olivat jo kotiutuneet koulusta ja minä olin tässä koneella. Meillä on olohuoneen nurkassa kirjahylly, jonka kulmaosan taakse jää tyhjä kolo seinän viereen. Kissat ovat usein hypänneet sinne hyllynpäälle ihmettelemään. Minulla on käynyt joskus mielessä se, että ne voisivat pudota sinne taakse. Eilen se sitten tapahtui. Kissa istui siellä kuten ennenkin ja sitten yhtäkkiä kuului vain todella surkeaa ja hätääntynytta naukumista ja epätoivoisia kiipeämisyrityksiä. Minä syöksyin kiskomaan kirjojen täyttämää hyllyä irti seinästä. Se ei ollutkaan aivan helppoa, sillä kaikki kolme osaa olivat ruuvattu kiinni toisiinsa. Onneksi sain sen verran rakoa aikaiseksi, että kissa pääsi sieltä pois. Kissa hävisi äkkiä jonnekin omaan koloonsa rauhoittumaan. Minulla oli suurempi työ , kun yritin saada kirjahyllyn taas paikoilleen.

Taas yksi viikko takana

On perjantai ilta. Pojat touhuavat omiaan ja saan olla hetken rauhassa koneen äärellä. Tunnen itseni uupuneeksi. Eilen ja tänään olin tukitöissä. Ehkä sekin vaikuttaa olooni. En tiedä oikein miten viihdyn siellä. Työ sinänsä on yksinkertaista ja helppoa ja ihmiset mukavia. En kuitenkaan tunne vielä sopeutuneeni porukkaan. Siihen vaikuttaa varmasti se, että käyn siellä vain kahtena päivänä viikossa ja että toiset ovat olleet siellä vuosikausia. Näen sen kuitenkin itselleni ihan hyödyllisenä. Olenpahan näyttänyt itselleni jaksavani jo jotain.

Tällä viikolla jaettiin koteihin vapaaopiston esite. Houkuttelisi lähteä harrastamaan vaikka mitä. Aika ja raha vain asettavat rajoituksia. Jonkinlainen opiskelu houkuttelisi. Jotain mikä ei olisi pakollista ja aikaan ja paikkaan sidottua. Jospa tässä keksisi jotain.

Keskiviikkona olin poikien kanssa tivolissa. Oli ihan kivaa. Sää oli onneksi hyvä. Pojat viihtyivät parhaiten autoradalla. Toki he muuallakin kavivät. Minäkin kävin irtolipuilla muutamassa laitteessa. Kolme ja puoli tuntia hurahti aika nopeasti.

Syksyisiä mietteitä

Pojillakin on koulua ollut jo monta päivää. Vielä ei ole koulunkäynnistä tullut rutiinia. Kummallakin on alku sujunut hyvin.

Minä sen sijaan olen taas jotenkin hukassa. En päässyt yhdelle hakemalleni kurssille ja se vetää mielen matalaksi. En tiedä olisiko se ollut juuri minua varten sopiva ala. On vaikea, kun ei tiedä yhtään mitä mahdollisesti haluaisi työkseen tehdä. Tiedän vain joitakin hommia. joita en halua tehdä. Yksinhuoltajana haluaisin kokoaikaisesti työllistävän päivätyön. En vain pysty ajattelemaan mikä se voisi olla. Minulle on ehdotettu ammatinvalintapsykologilla käyntiä, mutta en tiedä olisiko siitäkään mitään hyötyä, kun en kertakaikkiaan tiedä mitä haluaisin. Varsinaiseen ammattiinikin houkuttaisi palata, mutta sillä alalla on melko turha haikailla ympärivuotisia töitä. Jos ei tarvitsisi ajatella käytännöllisesti, haluaisin jonkinsorttiseksi käsityöläiseksi.

Päivien hajanaisuus on toinen asia, joka ahdistaa minua. En saa aikaan mitään. Annan ajan soljua käsieni läpi huomaamatta sitä. Kuitenkin haluaisin saada asioita tehdyksi. Jaa aikaa minulla on, varsinkin nyt kun pojatkin ovat koulussa. Minäkin haluaisin jonkunlaisen lukujärjestyksen. Enkä kuitenkaan tiedä olisiko tiukka aikataulu liian rankka asia minulle vielä. Jonkinlaista rutiinia kuitenkin haluaisin, etteivät päivät kuluisi pelkästään lukemiseen ja nukkumiseen.

Kissoja ja koulunalkua

Poikien koulu alkaa huomenna. Nuorempi menee toiseen kouluun pienluokalle. Se hermostuttaa sekä poikaa että äitiä. Huomenna olen lupautunut saattamaan pojan koululle. Perjantaina poika joutuu kulkemaan matkan yksin, koska olen töissä. Tästä se syksyinen arki pikkuhiljaa alkaa muodostua.

Ulkona on satanut vettä monta tuntia. Toivottavasti se lakkaa vielä ennen iltaa niin, että pääsen lenkille. Olo on ollut jotenkin nuutunut koko päivän enkä ole saanut mitään tehtyä. Toivottavasti saisin ensi yönä nukuttua, jotta huomenna jaksaisin paremmin.

Aamulla mummi tuli herättelemään ennen seitsemää. Mummi oli ollut hakemassa lehteä eteisestä ja oli vahingossa avannut oven. Molemmat kissat olivat luikahtaneet salamana ulos. Kissat olivat vielä pihalla, kun ennätin sinne. Sain Mustan napattua puusta, mutta Sisu juoksi pois pihasta enkä nähnyt sitä enää. Vein Mustan sisälle ja toivoin Sisun tulevan omia aikojaan takaisin. Puoli yhdeksältä lähdin viemään mummia kampaajalle. Sisu istuskeli kaikessa rauhassa terassilla ja tuli sisään kuin mitään erikoista ei olisi tapahtunut. Onneksi mitään vakavaa ei todella tapahtunut. Mummi jo rupesi ehdottelemaan, että eikö niitä voisi joskus päästää vapaaksi muutenkin. Siihen sanoin ehdottoman ein. Kuulin juuri viikonloppuna kissasta, joka kuoli jäätyään moottoripyörän alle. Tähän vetosin myös ja toivoakseni sain mummin vakuutettua siitä, että meidän kissoille riittää ulkoilu hihnan kanssa.

Hauskan päivän ilta

Tänään on ollut mukava päivä. Tulimme eilen vanhempieni luokse juhlimaan äitini syntymäpäivää. Nyt päivällä kävimme Koskipuiston Rossossa syömässä. Ruoka oli hyvää, mutta sitä sai odottaa turhan kauan. Onneksi seura oli hyvää. Molemmat nuoremmat siskoni olivat myös paikalla samoin toisen miesystävä. Syömisen jälkeen tulimme kotiin keittämään kahvit ja syömään synttärikakkua. Sen verran tuli pitkästä nautittua alkoholiakin, että olin pienessä huppelissa. Sekin tuntui hyvälle. Iltaan mahtui paljon naurua ja puhetta. Siskot lähtivät omiin koteihinsa ja me jäimme tänne. Kävimme läheisellä rannalla vielä pienellä iltauinnilla.

Nyt pojat kuuntelevat vielä mummun lukemaa iltasatua. Minä saan istua vielä hetken koneella ja nauttia rauhasta. Kohta minäkin lähden nukkumaan. Ennen nukahtamista aion vielä lukea hieman.

Maanantaina lähdemme takaisin kotiin. Vielä huomenna saamme olla lomalla kotiasioista.

Lauantai-iltana

Vanhemmat kävivät siivoamassa. Kaikki tekivät oman osuutensa. Oli ihan mukavaakin. Kävimme useamman kerran uimassa ja torilla sekä puuhailimme muutakin mukavaa. Mikä tärkeinta, kukaan ei menettänyt hermojaan.

Vanhemmat lähtivät viikko sitten ja me lähdimme myös samana päivänä Espooseen sukulaisvierailulle. Olimme siellä neljä päivää ja kävimme Linnanmäellä, Heurekassa ja Korkeasaaressa. Ihan mukava reissu.

Kotona olen ollut vetämätön ja laiska. Tukitöissä olin eilen ja torstaina ja muuta en sitten ole juurikaan jaksanut tehdä. Minulla on sosiaalisten kontaktien kiintiö täynnä. Haluaisin olla hetken aivan vain itsekseni. Ensi viikolla on terveyskurssin viimeinen jakso. Silloin pitää taas jaksaa olla sosiaalinen.

Tänään kävin vanhemman pojan kanssa katsomassa uusimman Harry Potter-leffan. Olen lukenut kaikki kirjat ja nähnyt tähän astiset elokuvat. Muistikuvani kirjasta eivät olleet kovin vahvat, mikä saattoi olla hyvä asia. Minusta elokuva oli ihan hyvä. Joitakin kirjaan kuulumattomia juonenkäänteitä huomasin, mutta eivät ne elokuvaa haitanneet.