lauantai 24. lokakuuta 2009

Masentava lauantai-ilta

Nyt on viikko kurssiin kuuluvaa työharjoittelua takanapäin. Varsin mielenkiintoista on ollut ja samalla väsyttävää. Työ on yllättävänkin fyysistä, varsinkin näinkin huonokuntoiselle kuin minä olen. Välillä olen tuntenut itseni tyhmäksi ja mitään osaamattomaksi. Välillä on mieleen palannut asioita, joita olen joskus osannut. Jatkuva sosiaalinen kanssakäyminen on myös aika väsyttävää taas vieraiden ihmisten kanssa äkkiseltään. Mielenkiintoista on myös ollut, mutta olin eilen työviikon jälkeen tosi poikki.

Tulevaisuus on taas alkanut pelottaa. Kurssin ajan on ollut jotenkin turvallinen olo, kun on tiennyt mitä tulevina viikkoina tekee. Työharjoittelua on vielä kuusi viikkoa ja sen jälkeen on kaikki taas ihan auki. Siinä mielessä kurssi ei ole saanut minulle mitään uutta mieleen. Se on vain vahvistunut, että entistä en halua.

Eilen tuli kahdeksan vuotta täyteen miehen kuolemasta. Sekin on osaltaan syynä alavireiseen oloon. Tunnen itseni välillä niin yksinäiseksi. Kaipaan parisuhdetta. Näihin kahdeksaan vuoteen mahtuu yksi vakava suhde, josta sain aika pahasti nenilleni. Sen jälkeen tuntui pitkään siltä, ettei edes uskalla ajatella suhdetta kenenkään kanssa. Sitten aloitin nämä surkeasti päättyneet opiskelukokeilut, joiden aikana ei olisi ollut aikaa eikä voimia mihinkään seurusteluyrityksiin. Ja viime vuodet olen vaihtelevalla menestyksellä paininut tämän masennuksen kanssa. Nyt masennus on alkanut helpottaa ja huomaan yksinäisyyteni. Olen ollut huono pitämään yhteyttä ihmisiin ja myös minuun ei ole pidetty yhteyttä. En kai ole riittävän mielenkiintoinen henkilä moiseen. En osaa enää olla ihmisten kanssa. En tiedä oleko koskaan sitä niin hyvin osannutkaan. Joskus sitä vain tiedostaa niin hyvin tämän yksinäisyyden ja kaipaan jotakuta jakamaan arkea kanssani. Jotakuta, jolle minäkin voisin olla välillä heikko.

Toisaalta on vaikea kuvitella ketään tähän elämään, jota elän. Se on niin urautunut yksitoikkoiseen arkeen. Jotain muutosta tarvitsen. En vain osaa repäistä itseäni irti tästä elämästä. Minulla ei ole voimia siihen.

Ei kommentteja: