Masentuneen yritän saada kirjoittamalla jotain tolkkua tähän maailmaani. Ahdistuksen, pelon ja häpeän möykky sisälläni kaipaa pienentämistä.
Toisaalta masennus ei ole koko maailma. Hetkittäin huomaan olevani iloinen, nauttivani lämpimästä teekupista tai lasten seurasta. arki on pystyttävä kuitenkin elämään, koska muita kuin minä sitä ei ole pyörittämässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti