Pelkään monia asioita. Suurin pelkomöykky tällä hetkellä liittyy tulevaisuuteen. Olen ollut sairaslomalla jo jonkun aikaa. Se lähestyy loppuaan ja pitäisi yrittää päättää mitä sitten tekisin. Palaisinko opintojen pariin alalle joka ei ehkä sittenkään ole se oikea vai vaihtaako taas ammattia vai yrittää löytää töitä entiseltä alalta vai mitä ihmettä oikein haluan?Jo eri vaihtoehdoista selvää ottaminen tuntuu ylivoimaiselta. Puhelimella en edes kuvittele pystyväni soittamaan. Onneksi sähköposti on keksitty. Sillä pystyy tälläinen puhelinfoobikkokin kommunikoimaan.
Vaikka pahin masennusvaihe on onneksi ja toivottavasti takana, en tiedä jaksanko minä vielä täysipäiväistä opiskelua. Koulustressi on minusta yksi syy sairastumiseeni. En halua enää ikinä joutua samaan jamaan kuin ennen tätä sairaslomaa. Sekin pelottaa.
Minulla ei ole vuosiin ollut juuri mitään unelmia ja haaveita. Kaikki voimani ovat menneet päivästä toiseen elämiseen. Nyt kun pitäisi suunnitella tulevaisuutta, olen aivan avuton. Inhoan sanaa pitäisi. En vain kertakaikkisesti kykene tekemään päätöksiä.
Tällä hetkellä pelkään huomista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti