Niinpä on taas lomaviikko vietetty. Minusta parasta oli koko lomassa se, ettei tarvinnut herätä mihinkään tiettyyn aikaan. En ole ikinä ollut mikään aamuihminen ja pojat ovat perineet saman ominaisuuden. Voi vain kuvitella millaisia aamut pahimmillaan ovat kolmen aamuäreän ja väsyneen ihmisen huushollissa.
Eilen illalla yritin saada pojat nukkumaan hyvissä ajoin, joka tarkoittaa sitä, että sängyssä oltaisiin yhdeksältä. Kuinka ollakaan ensin venyi ja vanui iltapala. Iltasatua varten pojat eivät olisi rauhoittuneet millään vaan sängyssä leikittiin rodeota. Satu saatiin kuitenkin luettua ja pojat alkoivat rauhoittua. Asetuin itsekin sängylle lueskelemaan. Yhtäkkiä kuulin jotain rapinaa. Arvasin rapinan alkuperän ennen näköhavaintoa. Toinen gerbiileistä oli karannut. Sehän piti tietysti ottaa kiinni. Voin sanoa gerbiillin takaa-ajon kummasti virkistävän. Sain karkulaisen kiinni ja pojat takaisin sänkyyn. Kohta nuorempi valittaa ettei saa unta. Annoin kirjan katseltavaksi. Se auttoi hetkeksi. Vanhempi nukahti onneksi jo ennen yhtätoista. Nuorempi oli edelleen täysin virkeä. Vessassakin oli käyty useamman kerran. Puoli kaksitoista sammutin kaikki valot ja jonkun ajan päästä nuorempikin nukkui. Minä taas en saanut unta vaan luin puoli kahteen. Aamulla olikin sitten todella virkeä olo, kun puhelimen herätys soi kello 6.30. Melkoisin vaikeuksin sain kuitenkin pojat ylös ja kouluun ajoissa. Sain jopa tuputettua heille jotain aamupalaa.
Enää neljä aamua seuraavaan viikonloppuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti